29.8.2016

Johdantosanat - valvomisen sunnuntai


Kirkkovuotemme on kääntymässä iltaansa. Vietämme sen toiseksi viimeisintä sunnuntaita, valvomisen sunnuntaita. Nimensä mukaan tänään on kyse valvomisesta: ei fyysisestä nukkumattomuudesta, vaan hengellisestä valvomisesta. Kyse on siitä, ettemme koskaan lakkaa kääntymästä Herran puoleen. Huudamme häntä avuksi hädän päivänä ja kunnioitamme häntä. Hengellisen uneliaisuuden vaara on suuri, jopa täydellinen hengellinen kuolema uhkaa nykyajan ihmistä. Kaikki tämä voi tulla todeksi, jos emme valvo hengessä, rukouksessa ja Jumalan sanan äärellä. 

Jeesus  asetti meille esimerkin hengellisestä valvomisesta. Kun opetuslapset nukkuivat hädän hetkellä Getsemanessa, Jeesus rukoili. Hän rukoili pitkään ja syvästi, jopa niin ankarasti, että hikoili veripisaroita. Jeesus valvoi, koska tiesi hetkensä tulleen. Tätä samaa hengen alttiutta mekin pyydämme. Rukoilemme päivän Psalmin sanoin: ”Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.”

Jeesus Kristus ei ole yksin esimerkillinen valvoja vaan paljon enemmän. Hän elää ja vaikuttaa häneen uskovissa. Hän antaa meille joka päivä voimaa kuolla synnistä ja elää kilvoitellen kristittynä. Hän antaa meille voiman ja rohkeuden pysyä totuuden äärellä. Sanomme Herralle nöyrästi: ”Valvomaan ja rukoilemaan rohkaise Jeesus, kanssasi Jeesus!” 

Jotta voimme aloittaa mieli tyynenä jumalanpalveluksen, ja jotta voimme saapua ehtoolliselle puhtain mielin, tunnustakaamme syntimme ikuisesti valvovalle Jumalallemme näin hiljaa sydämissämme sanoen: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti