21.8.2016

Saarna 11. sunnuntai helluntaista 31.7.2016




Luuk. 19:41-48
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi:”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”
    Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.”
    Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.


Oletko nähnyt tieteiselokuvan nimeltään ’Matrix’?

Jos et, kerron lyhyesti sen idean.

Elokuvassa tietokoneet ovat vallanneet maailman. Ihmiset ovat niiden vankeina, mutta he eivät itse tiedä sitä. Koneet nimittäin syöttävät heidän tainnutettuun mieleensä valhemaailman. Ihmiset luulevat elävät todellista elämää mutta he ovatkin valheellisessa tietokonemaailmassa, matriisissa (matrix). He ajattelevat olevansa bussikuskeja ja ajavansa autoa, he ajattelevat olevansa ravintolassa ja nauttivansa ateriaa, mutta todellisuudessa he ovat syvässä unitilassa, jonka tietokoneet heille luovat.

Elokuvan päähenkilö on tietokonehakkeri Neo. Hän epäilee, että maailmassa on jokin pahasti vialla, muttei tiedä mikä. Ihmisten vastarintaliikkeestä otetaan häneen yhteyttä ja tarjotaan mahdollisuutta herätä unesta todellisuuteen. Se ei häntä miellyttäisi, sillä uni on todellisuutta houkuttelevampi. Neo saa valittavakseen kaksi pilleriä, punaisen ja sinisen. Jos hän ottaa punaisen pillerin, hän herää unesta, kun taas sininen on unohduksen pilleri, joka mahdollistaa onnellisen unimaailman jatkumisen.

Ennen tätä valintaa vastarintaliikkeen johtaja, Morpheus, kuvaa unimaailmaa näin: ”Se on maailma, joka on vedetty silmiemme eteen, jottei totuus paljastuisi.”

Jeesus teki ihmeitä. Hän paransi sairaita. Hän opetti syvällisemmin kuin kukaan muu ennen häntä. Silti osa ihmisistä ei uskonut, eikä kääntynyt Jumalan puoleen. Tämä suretti Jeesusta. Sen tähden hän puhkesi itkuun Jerusalemin edessä ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.”

Morpheus siis sanoo: ”Maailma on unimaailma, joka on vedetty silmiemme eteen, jottei totuus paljastuisi.”

Apostoli Paavali puolestaan: ”Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa...” (2. Kor 4:3-4).

Ja Jeesus: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty.” 


Huomaamme yhtäläisyyden näissä ajatuksissa. Vaikka kristillisen opin mukaan emme ole kytkettyinä mihinkään tietokoneisiin, niin eräänlainen valhemaailma vaanii meitä. Se on maailma, jossa nukumme synnin unta erossa Jumalasta. Olemme sokeita näkemään Jumalan hyvyyden. Peite, matriisi, uhkaa tulla silmillemme. 

On suorastaan helppoa uskoa, ettei Jumalaa ole olemassa. Tai mitään näkymätöntä maailmaa. On mahdollisuus tuudittautua siihen, ettei ole syntiä, ei ole oikeaa tai väärää. Ei ole taivasta, ei tuomiota. Kaikki uskonnot ovat sitä samaa, millään ei ole väliä. Jeesusko tie, totuus ja elämä – mistä sen tietää? Ei ole etsikkoaikaa, jolloin tulisi tarttua Jumalan lupauksiin. Rippikoulukin lienee pelkkää satuilua. Paljon mukavampaa olisi jatkaa unta – kuin kotona tai rippileiriaamuna omassa sängyssään – ja jatkaa elämää sen kummemmin hengellisiä juttuja ajattelematta.

Vai olisiko sittenkään?

Kaksi kysymystä ajaa meitä Jumalan luokse:
- On oltava muutakin kuin pelkkää pintaa, onhan?
- Maailmassa ei ole kaikki hyvin, eihän? 

Kristillinen usko lähtee siitä, että synnin unesta halutaan herätä.  Otetaan vastaan totuus: ihminen on luotu hyvään muttei ole pelkästään sitä. Olemme sekä pyhiä että pahoja. Tätä ei ole helppoa tunnustaa. Tarvitsemme Jumalaa näyttämään meille tietä. Suoranaista punaista totuuden pilleriä meillä ei ole. Mutta kaste, ehtoollinen, Jumalan sana, rukous, usko ja uskovien yhteys ovat lääkkeitä siihen, ettemme vaivu pysyvään uneen ja unohda sitä, keitä me olemme: Jeesuksen opetuslapsia.

Pyhä Henki antaa silmät nähdä sen, kuka Jeesus on: Jeesus Kristus, Jumalan Poika, meidän Herramme ja Vapahtajamme. Ymmärrämme missä on turvamme. Jeesuksen armosta voimme nähdä sen, mikä olisi muuten kätkettyä, uskonsalaisuuksien peite raottuu. Totuuden jano ajaa meidät hänen luokseen. Ilman Jeesusta kaikki ei ole hyvin, ilman häntä elämän syvätaso jää näkemättä. Ei valhemaailmaa, vaan maailma jossa on kaikki värit. Jeesus sanoo: ”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän” (Joh 10:10).

Jumala ei tahdo kenenkään tuhoutuvan. Mutta jos elämme erossa hänestä, niin meille ei käy hyvin. Vihollisemme eivät ole roomalaisia sotilaita, mutta niitä löytyy kyllä tarpeeksi sisältämme ja ulkopuoleltamme. Totuus on parempi kuin valhe, vaikka se tarkoittaisikin vaikeita ratkaisuja. Etsikkoajan herätyskutsu kannattaa ottaa oikealla tavalla tosissaan, emme halua Jerusalemin kohtaloa: ”Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti