20.8.2016

Saarna 1. sunnuntai pääsiäisestä (quasimodogeniti) 19.4.2009 - Esko Jalkanen


Luuk. 24: 36-49
Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
    Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

Ylösnousseen todistajia on tämän sunnuntain nimenä. Hieman hankala aihe körttikuorolaisille. On eriuskolaisseurakuntia, joiden kokouksiin kuuluu todistaminen: veli todistaa, sisko todistaa uskoon tulostaan. Kun kymmeniä vuosia sitten menin tapaamaan Portaanpään opistossa lukuvuottansa aloittanutta suonenjokelaista heränneen kodin poikaa, huomasin hänen kirjoittaneen sänkynsä viereen seinälle säeparin Siionin virrestä: ”Nyt näyttää niin kuin heräisin. Oi, jos se totta oisi!” Ei Joosef Arimatialaisen hautaan kuolleena maatunut Jeesus olisi voinut panna nuorta miestä kirjoittamaan tuota virren säkeistöä vuoteensa viereen, vaan elävä, Ylösnoussut Jeesus valtavassa Henkensä voimassa. Sitä paitsi, evankeliumithan yhtä pitävästi todistavat, että Joosefin haudassa oli  pääsiäisaamuna vain eläviä enkeleitä, eläviä Marioita ja eläviä opetuslapsia, eikä yhtään kuollutta. Emme tiedä, koska siihen hautaan kannettu ensimmäinen vainaja, (Joosefko itse?), olisi pysynyt kuoleman pauloissa. Puutarhahauta Jerusalemissa on vieläkin tyhjä. Siitä syystä on tänäkin sunnuntaina täysi syy veisata: ”Syntien paulasta irroita meidät, Joudu jo Jeesus ja voimasi tuo. Heikot ja horjuvat helmaasi nosta, Johda ja kanna ne laumasi luo.” (SV 178:1) Syntien paulasta ja kuolemankin pauloista irrota, oi Jeesus!

1 Kr 15:5-8 Hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt. Kun tähän Paavalin kirjoittamaan muutamia satoja miehiä käsittävään luetteloon liitetään evankeliumeissa esiintyvät pääsiäisaamun naiset, Mariat, onkin lueteltu kaikki ne ihmiset, jotka näkivät omin silmin Jeesuksen ylösnousseeksi. Valtavan suuri on se silloinen ihmisten joukko, jolle Jeesus ei antanut pienintäkään elonmerkkiä itsestään. Mm. kaikki hänen vastustajansa, jotka huusivat yhteen ääneen rosvo Barabbasta vapaaksi ja Jeesusta ristiinnaulittavaksi, kuuluivat tähän suureen joukkoon ihmisiä, joille ei tullut ylösnousemuksen kirkastamaa pääsiäistä. Ja yhä tänään tämä ihmisjoukko on suuri. Heille meidän pitäisi todistaa, jotta he löytäisivät ylösnousemususkon.

Tarkemmin tarkasteltuna 11:n opetuslapsen joukko kenties lisättynä kahdella Emmauksessa Jeesuksen kohdanneella opetuslapsella oli  vakuuttunut siitä, että heidän edessään seisoi elävä Kristus eikä aave. Taitaa muuten tämänkin päivän ihmisten olla helpompi uskoa aaveisiin kuin elävään Herraan Kristukseen. Meille kerrottiin, miten erikoisella tavalla Jeesus vahvisti opetuslastensa uskoa: hän söi heidän eväitään, paistettua kalaa. Kuollut ei syö kalaa. Jokaisen ihmisen pitäisi tietää tämä. Ja vaikka tietäisikin, turmeltunutta ihmisjärkeä jää vaivaamaan kysymys, miten Jeesus, joka sanoi olevansa edelleen täyttä ainetta, lihaa ja luita ja nyt vielä lisäksi kalaakin, pääsi siitä huoneesta haihtumaan seinän läpi, ovea avaamatta, niin kuin oli tullutkin. Kuinka vaikeaa onkaan uskoa ruumiin ylösnousemukseen! Pelkän hengen elämään olisi helpompaa uskoa.

En tiedä, olisiko minun tarpeellista edes yrittää todistaa teille, että Jeesus on noussut kuolleista ja että hän elää. Teen sen kuitenkin, koska se on tämän sunnuntain velvoittava aihe: ylösnousseen todistajat.

Heikon heikko todistukseni on tämänlainen: Vein vaimoni kolme viikkoa sitten muutaman tunnin kestävään leikkaukseen Kuopion Mehiläiseen. Parkkeerasin autoni hieman huolimattomasti. Kun huomasin, ettei auto ollut täsmällisesti ruudussa, starttasin uudelleen korjatakseni virheeni. Mutta autopa ei käynnistynyt ollenkaan. Ei, vaikka olisin tehnyt mitä. Sitten panin käteni ristiin ja rukoilin tällaisen rukouksen: ”Jeesus! Minulla olisi sinulle nyt kaksi pyyntöä. Kun olet suuri Parantaja, ohjaisitko vaimoni sormea leikkaavan kirurgin käsiä niin, että sormi parantuisi entiselleen. Ja  toinen asia: Annathan minun oivaltaa, miten minun tulisi menetellä, että auto starttaisi.” Siinä sitten istuin ja odotin, miten Ylösnoussut Herra vastaisi pyyntööni. Saarnatekstissämme on tähän liittyvä lyhyt sana: Hän avasi heidän mielensä ymmärtämään. Toivoin, että Jeesus avaisi minunkin mieleni ymmärtämään tällaista maallista asiaa, joka siinä tilanteessa oli tuiki tärkeä. Meidän piti päästä pian kotiin leikkauksen jälkeen. Niin se vain kävi, että rukouksen jälkeen jonkin ajan kuluttua tuli mieleen, mistä uudehkon autoni starttaamattomuus saattaisi johtua. Oivalsin, korjasin pienen asian ja auto starttasi iloisesti. Vaimoni operoitu sormi paranee kipsattuna hyvää vauhtia ja on alusta alkaen ollut täysin kivuton.

Minulle heikolle uskovaiselle vahvin todistus siitä, että Jeesus elää, on ollut aina, että saan kertoa hänelle elämäni vaiheet ja pyytää apua, kun tunnen avuttomuuteni. Pääsääntö on, että hän vastaa pyyntöihin ja toinen sääntö, että hän auttaa paremmin kuin olen osannut pyytää, vaikka saattaa tuntua, ettei hän ole kuullut rukoustani. Kuinka tärkeä onkaan meidän jokaisen painaa mieleemme, mitä tänään kuulimme evankeliumista: Hän avasi heidän mielensä ymmärtämään. On hyvä, että ymmärtää, miten auton saa käynnistymään, mutta vielä monin verroin tärkeämpää on ymmärtää ne pyhät kirjoitukset jo Vanhasta testamentista, joissa selvästi kerrotaan, miten Kristuksen tuli käsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista. Siihenkin vaaditaan oivaltamista, mitä Jeesus sanoo lähetystyöhön osallistumisesta lähetyskäskyssään Luukkaan mukaan: Jeesuksen nimessä on saarnattava kaikille kansoille alkaen Jerusalemista parannusta ja syntien anteeksiantamista.  Me muistamme ulkoa kaste- ja lähetyskäskyn Matteuksen mukaan ja Markuksenkin mukaan, mutta tämänpäiväiseen evankeliumiin kuuluva lähetyskäsky ei ole niin  hyvässä muistissa.

Joku on luonnehtinut tämän päivän maailmaa sanomalla: ”Me emme elä ylösnousemususkosta köyhää aikaa, vaan ylösnousemususkoa vailla olevaa aikaa.” Pieni joukko, ja sekin haparoiden aaveuskon ja ylösnousemususkon välillä, vakuuttui Jeesuksen ylösnousemuksesta silloin heti, eikä tämä suhdeluku taikka uskon voima ole paljoakaan parantunut tähän päivään mennessä, mutta totuuden nimessä on sanottava, että siteeraamani ajan arvioija on liian pessimistinen. Ei aikamme ole tyystin vailla ylösnousemususkoa, vaikka se usko on harvinainen tässä 6 miljardia käsittävässä ihmiskunnassa. Siihen maailmaan meidän on määrä mennä ja antaa todistuksemme Herrastamme, hänen elämästään, pelastavasta rakkaudestaan ja voimastaan, josta evankeliu- mimme sanoo: Te saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.

Meille monelle ei voima korkeudesta ole mikään suuri kerskauksen aihe. Emme ole suurisuisia todistajia. Kuitenkin saamme kertoa kukin omalla tavallamme, miten Ylösnoussut ja elävä Herra seuraa vaellustamme, auttaa ja armahtaa. Saattaa tapahtua, että joku todistuksemme kuullut alkaa veisata, tai jos laulun lahjat puuttuvat, kiinnittää vaikkapa seinälleen lappusen, jossa lukee: ”Nyt näyttää niin kuin heräisin. Oi, jos se totta oisi!”