2.7.2016

Työ, luterilaisuus ja Raamattu - alustus miestenillassa 13.10.2009

”Leivässä pysyy, joka pellollaan pysyy, mieletön se, joka tavoittelee tyhjää” (Snl 12:11).

”Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi” (Snl 6:6).

”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu” (1. Moos. 3:19). 

”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä” (Saarn. 9:10). 

”Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli” (Snl. 18:9). 

”Pitäkää kunnia-asiananne, että elätte rauhallisesti, hoidatte omat asianne ja ansaitsette toimeentulonne kättenne työllä, niin kuin olemme käskeneet. Näin te elätte ulkopuolistenkin mielestä nuhteettomasti ettekä tarvitse kenenkään apua” (1. Tess. 4:11-12).

”Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja ansaitkoon rehellisesti toimeentulonsa, niin että voi myös antaa tarpeessa olevalle.” (Ef 4:28)


Ortodoksisesta perinteestä 

Ihmisen elämään kuuluu työn tekeminen. Työnsä kristitty tekee velvollisuudentuntoisesti. Kaikki rehellinen työ on Jumalan ja lähimmäisen palvelemista. Jos itse ei voi ansaita toimeentuloaan, on aivan hyväksyttävää pyytää apua ja kiittää auttajiaan ja hyväntekijöitään. Vastaavasti nähdessämme jonkun tarvitsevan apua, henkistä tai aineellista, meidän kuuluu auttaa häntä, mahdollisimman hienotunteisesti ja huomaamatta, ilman että hänen tarvitsee pyytää apua.

Työn tekeminen varjelee ihmistä monista kiusauksista, viettelyksistä ja synneistä, kun taas joutilaisuus on monien paheiden synnyttäjä. Ilman Jumalan apua emme kuitenkaan voi tehdä mitään. Siksi pyydämme töittemme ja tehtäviemme tekemiseen Jumalan apua ja siunausta. Tätä varten on olemassa myös kirkon rukouspalveluksia, joita papit pyydettäessä toimittavat. Tällaisia palveluksia ovat mm. rukouspalvelus kylvötöiden alkaessa, kuivuuden ja kaatosateiden aikana, kiitospalvelus elonkorjuun päätyttyä, laitumelle laskettavan karjan puolesta, uuteen työhön, toimeen tai virkaan astuttaessa jne. Samoin voidaan tehdä matkalle lähdettäessä ja siltä palattua, onnettomuuksien aikana, rakennuksen peruskiveä laskettaessa ja yleensä kaikissa elämän vaiheissa. Nämä palvelukset pyhittävät jokapäiväisen työmme ja opettavat meitä tekemään kaiken Jumalan kunniaksi.

Jumala on säätänyt myös lepoajan. Ortodoksien lepopäivä on sunnuntai, joka on pyhitetty Kristuksen ylösnousemuksen muistolle. 

i) Käsityksiä luterilaisesta työmoraalista (Jaakko Heinimäki)

Harvasta asiasta on niin paljon vääriä käsityksiä liikkeellä kuin luterilaisesta työmoraalista. Yleisen käsityksen mukaan ylenmääräistä ahkeroimista ihannoiva luterilaisuus ruokkii työuupumusta, vaatii jatkuvaa itsensä ylittämistä ja panee demppaamaan kaikkien mahdollisten nautintojen kanssa. Parasta, mitä ihmisestä voidaan sanoa, on että hän on "hyvä työihminen".

Meistä suomalaisista kahdeksan kymmenestä kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, ja myös ne jäljelle jäävät kaksi taitavat olla aika lailla luterilaisen kulttuurin kyllästämiä. Toisaalta, kaikkea mahdollista ei suomalaisuudessa voi laittaa luterilaisuuden syyksi.

Työmoraali on siitä hyvä esimerkki. Luterilaisuuden lähteissä – esimerkiksi katekismuksissa tai virsikirjassa – kun ei puhuta työmoraalista halaistua sanaa, sen sijaan esimerkiksi lepopäivän pyhittämisestä on niissä paljonkin puhetta. Luterilainen todellisuuskäsitys kyllä korostaa arkea ja tavallista, mutta pikemminkin siinä mielessä, että tämä maailma nähdään jonkinlaisena jumalallisten lahjojen kierrätyskeskuksena.

Luterilaisuudessa ajatellaan, että maailman Luoja pitää huolta luomastaan maailmasta myös käyttämällä välikappaleenaan tavallisia ammatteja. Mutta siihen samaan huolenpitoprojektiin kuuluvat myös esimerkiksi isän virka, äidin virka, puolison virka ja naapurin virka. Kukaan ihminen ei ole pelkästään tuotepäällikkö, johdon assistentti tai tuomiorovasti vaan jokaisella on myös muuta virkaa tässä maailmassa kuin ammattiin liittyvää. Luterilaisuudessa elämää pidetään ensisijaisena työelämään nähden.

Se mitä kritiikittömästi pidetään "luterilaisena työmoraalina" lienee sittenkin jonkinlaista arktista ja agraaria työmoraalia, joka näillä leveysasteilla on kehittynyt työhulluutta hipovaksi ponnisteluksi. Päivän valoisa aika kun on pitänyt jo hengissä säilymisen takia käyttää tarkasti hyväksi. Meillä ei vanhastaan ole ollut varaa välimerelliseen siestakulttuuriin. Mutta nyt voisi jo olla. Ehkä työn suhteellistava luterilainen näkemys on vasta tulossa tänne?

 ii) Käsityksiä luterilaisesta työmoraalista (Jukka Paarma)

1. Ensinnäkin Luther arvosti työtä ja ahkeruutta.  “Ihminen on luotu tekemään työtä, niin kuin lintu on luotu lentämään” kuuluu tästä asiasta tunnettu Lutherin lentävä lause.  Työ kuuluu alkuperäiseen luomisjärjestykseen, eli Jumala on tarkoittanut, että ihminen tekee työtä tyydyttääkseen tarpeensa, eli “jokapäiväisen leivän”, elannon ja muiden elämän tarpeiden hankkimiseksi työtä tekevälle ja hänen läheisilleen. Luomisjärjestykseen kuuluvana asiana työ palvelee Jumalan tarkoitusta maailman ylläpitämisessä.  Kaikki työ on turhaa, ellei Jumala siunaa sitä. Työtä arvostaessaan uskonpuhdistajat kritisoivat laiskuutta, sekä ivailivat hyödyllisen tekemisen puutetta ja velttoa suhtautumista työhön. 

2. Toinen olennainen piirre luterilaisessa työn etiikassa on käsitys kaiken oikean työn pyhyydestä. Luther kritisoi voimakkaasti aikansa katolisen kirkon käsitystä työn jakamisesta pyhiin, eli kirkoissa ja luostareissa pääasiassa tehtävään työhön, ja maallisiin eli muihin töihin.  Lutherille kaikki työ on samanarvoista lukuun ottamatta luostarityötä, prostituutiota, ryöstelyä, kerjäämistä ja koronkiskontaa. 

Tästä ajatuksesta kehittyi käsitys kutsumuksesta.  Jumala on  kutsunut kaikki ihmiset elämään kristittyinä ja vieläpä erityisesti omassa ammatissaan ja tehtävässään palvelemaan kanssaihmisiään ja  yhteiskuntaa sekä siten Jumalaa.  Hoitamalla oman maallisen työnsä hyvin, hän suorittaa kutsumustyötään, onpa hän sitten teurastaja tai leipuri, poliisi tai johtaja.

3. Kolmanneksi luterilaisessa etiikassa on selkeä käsitys työn tarkoituksen hengellisyydestä ja moraalista.  Työn pääasiallisin tarkoitus oli sen mukaan kirkastaa Jumalaa ja olla hyödyksi yhteiskunnalle.  Luther arvosteli ihmisiä, jotka tekivät työtä ja hankkivat omaisuutta vain ajaakseen omia etujaan. Tähän liittyi neljäs kohta.

4. Vaikka arvostettiin ahkeruutta ja arvosteltiin laiskuutta, työssä oli oltava kohtuullinen.  Työn teolle ja rahan hankkimiselle oli asetettava rajat.  Työnarkomaanit eivät saa Lutherin tukea.  Hän nimittäin sanoi, että “ahkeruuteen taipuvaisia” työntekijöitä ja heidän työnantajiaan tulee suojella heiltä itseltään.

Luther on kriittinen ns. “kapitalistisia” pyrkimyksiä kohtaan. Hänestä on ahneutta kerätä varastoon enemmän kuin tarvitsee. Hän tuomitsee myös koroilla keinottelijat. Hän varoittaa luksuskulutuksesta, vaatteiden, ruuan ja tuontiherkkujen liikakulutuksesta. Mammona on Lutherin mukaan Jumalan mahtavin kilpailija. Luther tarkastelee erityisesti kohtuullisuuden ideaa taloudessa. Kohtuullista on se, mikä tarvitaan ylläpitämään elämää riittävässä laajuudessa. Tarve ei ole sama kaikilla ihmisillä, vaan Luther edellyttää “säädynmukaista” kulutustasoa. Työ ja muu taloudellinen toiminta voi kuitenkin tuottaa enemmän kuin mitä kohtuullisesti kuluu. Tätä on pidettävä Jumalan lahjana, joka voidaan antaa eteenpäin niille, jotka ovat itseä suuremmassa tarpeessa.

Pyhäpäivä ja vapaa-aika 

Tähän liittyy se, että luterilaiseen työn etiikkaan on aina kuulunut voimakas lepopäivän, vapaapäivän puolustaminen.  Se on välttämätön levon ja virkistyksen ja itsensä hoitamisen kannalta, mutta sen suoma yhteinen aika perheelle, ystäville ja tuttaville on merkittävä myös yhteisöllisyyden kannalta.  Tästä näkökannasta johtuu, että kirkkomme tahtoo tänäänkin voimakkaasti puolustaa mahdollisimman pitkälle toteutetun yhteisen vapaapäivän säilyttämistä.  Se tapahtuu niin työntekijöiden kuin työnantajien, heidän perheidensä ja yhteiskuntamme yhteisöllisyyden tukemisen vuoksi.

PAMin perustajaliittoihin kuuluva Liikealan ammattiliitto ja kirkon diakonia ja yhteiskuntatyö ovat löytäneet toisensa jo vuosia sitten kauppojen aukioloaikoja koskevassa keskustelussa. Kolmatta käskyä, ”Muista pyhittää lepopäiväsi” on sanottu maailman ensimmäiseksi työsuojelulaiksi. Kysymys lepopäivän sijoittumisesta ja pyhäpäivien palvelutyöstä ei ole aivan yksinkertainen ja helppo nyky-yhteiskunnassa. 

Luther kunnioitti tarvetta levätä. Ison Katekismuksen mukaan ihmisen ei pidä rasittaa itseään liikaa työllä.  Tiedämme, että joka seitsemännen päivän lepo on kokemuksen mukaan ihmiselle luontuva. Onhan kokeiltu sitäkin, että lepopäivä pidettäisiin joka kymmenes päivä, mutta se ei ole ollut riittävä ihmisten levontarpeelle. Säännöllinen lepopäivän vietto antaa rytmiä elämälle. Jos sitä vietetään yhtä aikaa, se tukee yhteisöllisyyttä mahdollistamalla perheiden välisen vuorovaikutuksen puhumattakaan siitä, että tässä vanhemmuuden kriisiä ja väsymystä kärsivässä  ajassamme se antaa perheille mahdollisuuden yhteiseen vapaapäivään.

Luther olisi halunnut rajoittaa pyhäpäivät sunnuntaiksi.  Silloin pitää kaikkien työtätekevien levätä, koska he tarvitsevat aikaa Jumalan sanalle ja rukoukselle, mutta myös levolle ja virkistykselle aivan kuin hevoset ja härät.  Kysymys ei ollut kuitenkaan varsinaisesti velvollisuudesta sijoittaa lepopäivä sunnuntaiksi.. Vapaapäivä on vapaasti ratkaistavissa. Mutta lepopäivänä voi myös tehdä työtä lähimmäisen takia. Eli lähimmäisen tarpeet ovat tärkein kriteeri, kun arvioidaan työntekoa lepopäivänä. Tätä ajatusta on kuitenkin tarkasteltava puhutun ajan kysymyksiä vasten: sunnuntai oli lepopäivä ja lähimmäisen palvelu oli myönnytys  käskyn orjamaista tottelemista vastaan. Palveluammattien kannalta on syytä tarkkaan harkita, mitä palveluja ihmiset aidosti välttämättä tarvitsevat myös sunnuntaisin. Onhan niitä sellaisiakin.

Loppuajatelmia Raamatusta

”Ihminen tulee ja menee, katoaa kuin varjo. Turhaan hän hyörii ja kokoaa omaisuutta, ei hän tiedä, kenen käsiin se joutuu.” (Ps 39:7).

"Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?' Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet” (Mt 6:28-34).

”Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa” (Kol 3:17).

”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle ettekä ihmisille.  Muistakaa, että saatte Herralta palkan, osuutenne perinnöstä. Palvelkaa Herraa Kristusta” (Kol 3:23-24).

"Kun saatte syödä itsenne kylläisiksi, kun rakennatte kauniita taloja ja asutte niissä, 13 kun nautakarjanne, lampaanne ja vuohenne lisääntyvät, kun teille kertyy hopeaa ja kultaa ja koko omaisuutenne kasvaa, 14 varokaa tulemasta ylpeiksi ja unohtamasta Herraa, Jumalaanne, joka vei teidät pois Egyptistä, orjuuden maasta. 15 Hän johdatti teidät suureen ja pelottavaan autiomaahan, joka on täynnä myrkkykäärmeitä ja skorpioneja. Mutta tuossa kuivassa ja vedettömässä maassa hän antoi veden virrata esiin kovasta kalliosta 16 ja ruokki teitä mannalla, jota isännekään eivät tunteneet. Hän kuritti teitä ja koetteli teitä, mutta kaiken jälkeen hän osoitti teille hyvyytensä. 17 Älkää siis kuvitelko, että olette omin voimin ja omilla kyvyillänne hankkineet itsellenne tämän vaurauden. 

”Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa” (Room 14:7). 

”Ahne juoksee rahan ja tavaran perässä eikä huomaa, että köyhyys on jo kintereillä.” Snl 28:22