11.8.2016

Saarna palmusunnuntai 17.4.2011


Joh. 12:1-8 
Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: "Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille." Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: "Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole."

Vastaleivotun pullan tuoksu, metsä sateen jälkeen, puusauna ja tuore vasta, pikkuvauvan tuoksu, rakkaan ihmisen hajuveden tuoksu.

Ihmisellä on pitkä ja tarkka hajumuisti. Tuttu haju vuosikymmenten takaa saattaa yhtäkkiä laukaista muistojen ja tunteiden tulvan. Varttuneempikin ihminen voi palata lapsuuteensa pelkän hajuaistimuksen pohjalta. Esimerkiksi liidun ja märän taulusienen tuoksu voi viedä meidät hujauksessa kouluaikoihin, joiden muistot voivat olla miellyttäviä tai epämiellyttäviä. Useimmille meistä mainitut pullan, raikkaan metsän ja saunan tuoksut luovat välittömästi myönteisen mielleyhtymän.

”Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.”

Näin kerrotaan päivän evankeliumissa. Maria, Lasaruksen ja Martan sisar, otti täyden pullon hyvin kallista nardusöljyä ja voiteli Jeesuksen jalat. Silloin koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua. Epäilemättä tuoksu oli päätä huumaava, sillä nardusöljy on paitsi kallis niin erittäin voimakas eteerinen öljy. Sitä suositellaan käytettäväksi kerrallaan tippa tai kaksi, ei sen enempää. Siksi sitä yleensä myydään pienissä erissä, tällaisissa minihajupulloissa kuten tämä israelilainen rukousöljy (näytetään kyseistä pulloa). Mutta näin pieni määrä ei Marialle riittänyt, vaan hän halusi käyttää koko pullollisen. Määrä vastasi suunnilleen 40 tämänkaltaista pikkupulloa! Voidetta valui runsaasti Jeesuksen jaloille ja yltympäri huoneen lattiaa. Hajuallergikon olisi ollut mahdotonta oleskella huoneessa. Ehkä jo tämä sai Juudas Iskariotin nyrpistämään nenäänsä, mutta viimeistään sen teki narduspullon arvo: nykyrahassa se olisi vastannut n. 10 000 euroa!        
     
Myös päivän evankeliumissa on kyse tuoksusta. Nardusöljy jätti pysyvän hajujäljen opetuslapsiin ja sen kautta koko kristilliseen kirkkoon. Näin hetki jolloin Jeesus voideltiin jäi merkittäväksi. Kristillinen kirkko muistelee ja elää sitä uudelleen tänäkin paastonaikana. Tuoksu vuosituhansien takaa herättää eloon Jeesuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen. Kirkko ei ole unohtanut Marian rakkauden tekoa. Markuksen evankeliumissa sanotaan: ”Totisesti: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumin sanoma julistetaan, tullaan muistamaan myös tämä nainen ja kertomaan, mitä hän teki” (14:9). Kuten tuoksu täytti koko huoneen, leviää evankeliumi kaikkialle maailmaan. Tähän tehtävään kutsutaan jokaista Kristuksen kirkkoon kastettua, poikkeuksetta. Paavali kirjoittaa: ”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!” (2. Kor 2:14).

Juutalaisille kypsennetyn lampaan tuoksu tuo mieleen Jumalan armotyön Israelin kansan historiassa, Egyptin orjuudesta vapautumisen. Sen muistoksi he yhä syövät lammasta pääsiäisaterialla. 

Jeesuksen voiteleminen kertoo meille kristityille samasta asiasta: Jumalan armosta ja rakkaudesta. Tuoksu on voidellun Kristus-kuninkaan tuoksu. Jeesus voideltiin tehtäväänsä kuten Israelin kuninkaat vuosisatoja häntä aiemmin. Kuninkaiden tehtävänä oli hallita oikeamielisesti kansaansa, Jeesuksen tehtävä oli kuolla syntisten puolesta ja pelastaa heidät. Siksi hän sanoi tuomiohenkiselle Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten.” Jeesuksen tyhjän haudan tähden emme enää pelkää kuolemaa ja kuolemanhajua. Kuolema ei pääse ikuisesti mädättämään ruumiitamme tai sielujamme – sen valta on murrettu! Tilalle on tullut Kristuksen tuoksu, joka on meille kaikkein kallein ja runsain. Se tuo meille elämän, ikuisen elämän. Mutta niille, jotka sen hylkäävät, se on kadotuksen haju. Paavali kirjoittaa: ”Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän” (2. Kor 2:15-16).

”Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen.”

Tämä apostolin hämmentävä sana koskee meitä, Jeesuksen omia. Meidän tulee olla viemässä Kristuksen tuoksua Jumalan ja ihmisten eteen. Maria kantoi sitä hiuksissaan ja käsissään, mutta ennen kaikkea sydämessään. Hän rakasti Jeesusta niin paljon, että säästi puoliomaisuuttaan voidellakseen Mestarinsa ja jättääkseen jäähyväiset ystävälleen. Tämä oli kuitenkin pieni uhraus, sillä olihan Jeesus herättänyt hänen veljensä Lasaruksen kuolleista ja opettanut heidän koko perheelleen elämän tien. Ostammehan mekin rakkaillemme arkun ja vähän kukkia osoittaaksemme välittämistämme viimeisillä jäähyväisillä – voisiko siinä olla mitään pahaa? Ei tietenkään. Mutta muistammeko osoittaa rakkauttamme suoraan Jeesukselle kuin Maria? Jeesus ei laittanut pahakseen, vaikka Maria oli voitelussaan äärimmäisen ylenpalttinen – hän salli sen. Jeesusta ei voi koskaan rakastaa liikaa. Maria teki tekonsa spontaanisti ilman pakkoa, ilman lakia. Hän oli epäitsekäs ja antoi lahjansa Herran käyttöön. Jeesuksen kohtuuton rakkaus sai hänet voitelemaan kohtuuttomalla määrällä öljyä. Jumalan rakkaus saa aikaan kerrassaan ihmeellisiä asioita. 

Marian vastapuolella oli Juudas. Hän näki kaikessa lakihenkisyyttä ja niukkuutta. Ahneus ja oma etu olivat päällimmäisenä mielessä. Hän loukkasi Mariaa ja tuomitsi hänen tekonsa. Hän oli kylmä ja innoton.

Sisällämme ja seurakunnissamme mariat ja juudakset käyvät jatkuvaa taistelua. Huomaamattaan sitä on juudaksena tuomitsemassa mariaa tuhlaamisesta – kaaheeta haaskausta! Toisen kristityn rakkaus Jumalaa ja hänen seurakuntaansa kohtaan tuntuu ylenpalttiselta, tuomion etusormi on jo kohotettuna. ”Ei tuonkaan paranisi noin intoilla”, sanomme. Joissakin seurakunnissa vain taloudelliset ongelmat puhuttavat, ei niinkään hengelliset. Toiminta on kylmää ja lakihenkistä. Kumpaan seurakuntaan sinä haluaisit kuulua, marioiden vai juudasten?

Päivän evankeliumi osoittaa, että Marian usko oli aitoa. Se oli vilpitöntä ja täynnä rakkautta. Se oli uskoa, jossa puhutaan ylenpalttisuudesta joka suuntaan. Paavali kirjoittaa: ”Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää” (2. Kor 9:8). Parhaat ja kalleimmat voiteet meissä eivät mene hukkaan, kun annamme aikaamme ja rakkauttamme Jumalalle ja lähimmäisillemme. Tämä synnyttää uskon tuoksua, joka väkisinkin tarttuu.

Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon. Pääsiäisen suuri ilojuhla lähestyy. Silloin tämä huone, Jumalan huone, tulee täyteen Kristuksen voiton tuoksua. Parhaimman haju-, näkö-, kosketus- ja kuulojäljen saat, kun osallistut juhlaamme alusta loppuun. Silloin on helpompi muistaa koko vuoden se, miten kohtuuttomasti Jumala on meitä rakastanut. Miten hän antoi meille Poikansa sovitukseksi ja elämäksi. Jeesus sanoo: ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta” (Joh 15:13).