19.8.2016

Saarna uskonpuhdistuksen muistopäivä 28.10.2012


Matt. 5:13-16
Jeesus sanoo: »Te olette maan suola. Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.
    Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella. Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville. Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.» 

”Syö niin paljon kuin haluat – ja hävitä 7 kiloa 7 päivässä! Easy Off -tablettien avulla onnistut!” 

”Beauty sleep -voide – nukahda lempeästi ja herää kauniimpana! Vastaus jokaisen naisen ihonhoitounelmiin! Totea kuinka yhden ainoan yön uni voi muuttaa ulkonäköäsi!”

Television, netin ja lehtien mainoksissa luvataan tällaisia – täysin mahdottomia! – tuloksia päivässä tai parissa. Hyväuskoisia johdetaan harhaan. Ja ainakin ajoittain mainosmiehet onnistuvat: eiköhän meistäkin jokainen ole joskus johonkin humpuukiin langennut? 

Mistä nämä mainokset ihmepillereineen kertovat? Mikä ajaa jatkuvaan muuttumiseen? Miksi emme ole tyytyväisiä siihen, mitä olemme?

Ihmiskuva, jota meille syötetään on se, että vain tietynlaisena kelpaat. Pitää olla kaunis tai komea, älykäs ja menestyvä, sosiaalinen ja suosittu. Pitää olla uusimmat pelit ja vehkeet, muodikkaimmat vaatteet, tietyt harrastukset ja kaveripiirit. Harvat täyttävät lähtökohtaisesti nämä kriteerit. Siksi täytyy jatkuvasti muuttua, tulla hyväksytyksi. Koska aina löytyy jotakin, mikä ei miellytä, koskaan ei voi olla tyytyväinen. Loputon tyytymättömyyden kierre on valmis.

Jeesus opettaa: ”Te olette maan suola, te olette maailman valo.” 

Tulkinnan avaimena ovat sanat ”te olette.” Jeesus ei sano: ”Tulkaa maan suolaksi, tulkaa maailman valoksi.” Ei. Hän sanoo 'Te olette'. Näin Jeesus opettaa, että kristitty on lähtökohtaisesti 'maan suola ja maailman valo'. Hänen ei tarvitse muuttua miksikään, vaan hän ON. Perusolemukseemme kastettuina seurakunnan jäseninä kuuluu olla maan suolana ja maailman valona. Kyse ei ole valinnasta, halusta tai päivän fiiliksistä. Kyse ei ole omista saavutuksista, ulkonäöstä tai edes siitä, kuinka uskovaiseksi itsensä mieltää. Ei imperfektiä, futuuria, konditionaalia tai imperatiivia, vaan preesens. Me kristityt olemme maan suola ja maailman valo kestopreesensissä. 

Maailma vaatii toisenlaiseksi tulemista, kun taas Jeesus näkee seuraajissaan riittävät ominaisuudet jo nyt. Ensimmäiset opetuslapsetkin olivat kaukana täydellisyydestä! Muuntautumisleikkejä tai pillereitä ei tarvita, saadaan kelvata sellaisinaan. Tässäpä meille evankeliumia, ilosanomaa, kerrakseen!

Kun aloitamme tänään rippikoulua yhdessä näiden nuorten kanssa, on tämä opetus hyvä muistaa. Rippikoulu voi ja saa olla elämää mullistava kokemus, mutta meidän ei tarvitse muuttua sen kautta jotenkin enemmän Jumalalle kelpaavaksi. Te nuoret olette jo kristittyjä, Jeesuksen opetuslapsia. Teidät on kastettu. Rippikoulu on vain tämän luonnollista jatkoa. Se luterilaisen kirkkomme kasteopetusta. Siellä voimme yhdessä pohtia lisää elämään ja uskoon liittyviä asioita. Tutustut sen kirkon uskoon, johon sinut lapsena liitettiin. Ketään ei siis tarvitse käännyttää yhtään mihinkään. Kasteopissamme opetetaan näin: ”Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu jokaisen nimeltä omakseen. Tämä armo annetaan kaikille, myös lapsille... Kasteen arvo ei riipu meidän asenteestamme, sillä kaste ja usko ovat Jumalan teko meissä. Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä.”

Rippikoulu on sitä varten, että siellä opitaan lisää Jeesuksen opetuslapseudesta. Siellä kysytään vaikka sitä, mikä tulee ilmi evankeliumissa: Mitä tarkoittaa olla maan suola?
Suolaa ei alun perin käytetty niinkään mausteena, vaan sen tärkein tehtävä oli estää ruokaa pilaantumasta. Monet hyvät arvot yhteiskunnassamme ovat pilaantumisvaarassa, jos niistä ei huolehdita. Kristittyjen tehtävänä on säilyttää suolan lailla ne arvot, jotka koemme tärkeiksi. Se on palaamista yksinkertaisuuteen. Karsitaan turhat kuorrutukset elämän ympäriltä ja kysytään, mikä elämässä on tärkeintä. Palataan perusasioiden äärelle. Niitä ovat: jokaisen ihmisen arvo, hänen vastuunsa itsestä ja toisista, Jumalan olemassaolo, Jeesuksen elämäntyö, rakkaus ja armo. Näillä arvoilla yhteiskuntaamme tulee suolata. Ja sitä ei kannata jakaa millään pikkuruisella suolasirottimella, vaan ihan reilulla kauhalla! 

Joskus suolana oleminen vaatii kirpaisevan suolan hieromista yhteiskunnan epäkohtiin – meidän pitää herätä vääryyksien edessä. Joskus suolana oleminen on elämänmaun tuomista sille, joka on sen menettänyt. Rippikoulukin on sitä varten – se luo tarkoitusta elämään. Voidaan kysyä: jos kristillisyytemme on välipitämätöntä, väljähtänyttä kristillisyyttä, onko se enää kristillisyyttä ollenkaan? Jeesus sanoo: ”Mutta jos suola menettää makunsa, millä se saadaan suolaiseksi? Ei se kelpaa enää mihinkään: se heitetään menemään, ja ihmiset tallaavat sen jalkoihinsa.” 

Juutalaisten opettajien kirjoituksissa 'suola' liitettiin viisauteen. Viisaat sanat ovat elämän suola. Maan suolana oleminen tarkoittaa Jumalan viisauden etsimistä. Sitä löytyy Jumalan sanasta, Raamatusta, ja rukouksesta. Siksi näihin perehdytään rippikoulussa. Kannattaa kuunnella ja tutkia, mitä yhdessä löydämme. Suola imee itseensä nestettä. Näin kristittykin sitoo itsensä Jumalan sanaan suolan ominaisuuden tavoin: ”Hanki viisautta, se on aarteista kallein, hanki ymmärrystä, sijoita kaikki varasi siihen” (Snl 4:7).

Maan suolana toimiminen on työtoveruutta Jumalan kanssa. Hänen avullaan voimme sulattaa omaa ja ihmisten routaisia sydämiä, kuten maanteille ripoteltu suola sulattaa alkutalven jäät. Uskomme, että pelkästä esimerkistämme moni kääntyy elävän Herran puoleen: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”