11.8.2016

Saarna 2. adventtisunnuntai 5.12.2010


Luuk. 12:35-40 
Jeesus sanoo:
    "Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen!
    Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista."

”Suomalaiset eivät enää näytä osaavan pukeutua kylmän varalle. Erityisen pahasti vanhan kansan taidot näyttävät unohtuneen nuorilta ja eteläsuomalaisilta, varsinkin kaupunkilaisilta.”

Tähän tulokseen päätyi aiheesta väitöskirjan vuonna 2006 tehnyt Kimmo Juopperi. Tilanne ei ole varmastikaan yhtään parantunut parin vuoden takaisesta. Kylmä alkutalvi on sen taas osoittanut: uusavuttomuus on täyttä totta myös pukeutumisen suhteen. Pukeudutaan liian heiveröisesti tai muuten vaan väärin. Vaikka talvi tulee joka vuosi, ennemmin tai myöhemmin, silti se pääsee yllättämään kuin varas yöllä. Kaikki eivät ole hereillä. 

Täytyy myöntää, että tässä suhteessa itse kullakin on petrattavaa. Valitettavan usein näet kanssapalvelijani, työtoverini seurakunnassa, ovat joutuneet huomauttamaan seurakuntapastorin turhan kevyestä pukeutumisesta talvipakkasilla. Jos näitä ohjeita olisi kuunnellut paremmin, kenties flunssalta tai parilta olisi saattanut säästyä. Mutta yritetään jatkossa ottaa viisaammilta opiksi!

Jeesus sanoo: ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä...”

Päivän evankeliumissa myös Vapahtajamme kiinnittää huomiota palvelijoidensa pukeutumiseen. Hän kehottaa koko seurakuntaansa – ei siis ainoastaan pastoreita! – pukeutumaan tilanteeseen nähden oikein. Kun hän saapuu taivaasta takaisin omiensa luokse, häneen uskovan asustuksen tulee olla kunnossa. Viisas palvelija valvoo, eikä Herran paluu pääse yllättämään häntä kuin varas yöllä.          

Jeesuksen aikana ihmiset käyttivät pukuja, joissa oli pitkät helmat. Ne olivat kauniita, mutta soveltuivat huonosti ruumiilliseen työhön: hulmuaviin helmoihin oli perin helppo sotkeutua. Siksi asu piti laskostaa ja vyöttää huolellisesti lanteille, jotta jaloille jäisi enemmän tilaa. Juuri tähän Herramme ohje tähtää: ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä...”

Ymmärrämme, että Jeesus käyttää tässä vertauskuvaa. Ei hän puhu purppurapuvuista tai toppatakeista, vaan hengellisestä pukeutumisesta. Vaatteiden vyöttäminen tarkoittaa: kristityn tulee olla aina valmis palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiään. Elämäänsä ei kannata kerätä turhia esteitä, kuten alituista kiirettä tai joutavaa viihdettä, mikäli meinaa kompuroimatta päästä lähimmäisen luo. Turhuudet pitää sitoa ja vyöttää, jotta ne eivät häiritse tärkeämpiä asioita. Tässä kysytään kurinalaisuutta. Jos toinen on vyöttänyt elämänsä solmuun, Herran palvelija tahtoo olla avuksi. Parhaamme mukaan pyrimme sitomaan elämässämme irrallaan olevat langanpäät yhteen ja saamaan työmme ajoissa valmiiksi. Juuri tätä tarkoittaa napakka vyöttäminen: tahto hoitaa keskeneräiset asiat. Meillä kullakin on oma tehtävämme, jota tulee hoitaa ja saattaa valmiiksi. Jeesus on tässäkin esimerkkimme, hän ei jättänyt tehtäväänsä kesken. Hän rukoili taivaan Isää: ”Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehdäkseni” (Joh 17:4).          

Vaatteiden vyöttäminen, lamppujen polttaminen ja valvominen tarkoittavat kaikki samaa: Ole valmis, kun Herra saapuu! Elävä seurakunta on aina Herraansa odottava seurakunta. Kuollut se, joka sen unohtaa. Tieto Kristuksen tulemisesta luo oikean arvojärjestyksen kristittyjen elämään. Kun valvomme seurakunnassa sitä, että pysymme Kristuksessa ja hänen odotuksessaan, meidän ei tarvitse mitään pelätä tai hävetä: ”Niin, lapseni, pysykää Kristuksessa, jotta hänen ilmestyessään voimme astua rohkeasti esiin emmekä joudu häveten väistymään hänen luotaan, kun hän saapuu (1. Joh. 2:28). Siksi on hyvä, että siellä kirkon ulko-ovienkin läheisyydessä on väkeä, jotta kuulemme Herran lähestyvien askelten ääneen ja osaamme avata hänelle oven oikeaan aikaan. Täältä edestä taas näkee paremmin, onko Jumalan huoneen tärkein osa, alttari, kunnossa Herraa varten. Huomaamme, että porukassa on helpompi valvoa – juuri sitä varten seurakunta on. Yksin ollessa uni tuppaa tulemaan silmään ja synti saattaa muuttua pikkuhiljaa hyväksytyksi. Herra toivoo meiltä, että valvomme rukoillen, tunnustaen syntimme, kuunnellen sanaa ja pysyen oikeassa opissa. Joka ikinen pyhäpäivä tätä harjoitamme. Tämä on Herran mielen mukaista. Ja tällaisia palvelijoita hän ylistää autuaiksi, ylimaallisen onnelliseksi: ”Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta.”

Joulunaikana moni tuskailee kiireen, lahjojen ja rahojen riittävyyden kanssa. Usein odotus peittyy kaikkeen turhaan. Tällaiseen odotukseen ei Jeesus meitä pakota. Meidän ei tarvitse odottaa Herraamme hampaat irvessä ahkeroiden, vaan ilolla ja miellyttävällä jännityksellä. Hän on odotettu vieras – odotetumpi kuin kukaan muu! Valvominen on siis odottamista, oikean sydämen asenteen ylläpitämistä, ei päätöntä hätäilyä.

Ei voi olla sattumaa, että juuri päivän evankeliumin edellä Jeesus sanoo nämä sanat: ”Hankkikaa kukkarot, jotka eivät tyhjene, kootkaa taivaisiin aarre, joka ei ehdy... Missä on aarteenne, siellä on myös sydämenne” (Lk 12:33-34).

Aarteemme on siinä, että otamme vastaan sen, mitä Jumala valmistaa meille. Me palvelemme lähimmäisiämme, Jumala palvelee meitä. Kun Raamatussa Jumala kutsuu isännän roolissa vieraita pitoihinsa, ainoa edellytys kutsuvieraalle on, että hän vastaa myönteisesti kutsuun: ”Tulkaa, kaikki on jo valmiina” (Lk. 14:7). Samoilla sanoilla koko seurakunta kutsutaan tänään ehtoollispöytään. Kun tulet alttarin ääreen, ilmaiset tahtovasi valvoa, vastata taivasten valtakunnan kutsuun ja olla valmiina Herraan päivään. Ja aivan kuin Jeesus pesi viimeisella aterialla opetuslastensa jalat, vastaavasti hän palvelee ja antaa meille itsensä ehtoollisessa. Tapahtuu suuri ihme: Jumalan Poika palvelee syntistä. Niinpä jo tässä ajassa täyttyy tämä Jeesuksen lupaus, yksi hänen suurimmistaan: ”Totisesti hän [Jeesus] vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä.”

Jos ulkoisessa pukeutumisessamme on häikkää, on sitä hengellisessäkin. Vanhan kansan taidot ja usko ovat paikoin pahasti unohtuneet. Uusavuttomuus yltää valitettavasti myös tälle osa-alueelle. Siksi tarvitsemme jatkuvasti opetusta ja rohkaisua. Tilanteemme ei ole kuitenkaan toivoton, sillä meillä on paras mahdollinen opettaja: Jumala. Häneltä jokainen meistä voi milloin tahansa pyytää apua asiaan kuin asiaan. Tänään pyydämme sitä Herramme paluun innokkaaseen odottamiseen näin rukoillen:
     
Pyhä Jumala. Tiedän sen, miten helposti ajatukseni harhailevat, turtuvat ja vaipuvat vaaralliseen itsetyytyväisyyteen. Anna anteeksi itsekeskeisyyteni, kurittomuuteni, rukouksettomat hetkeni ja hengellinen laiskuuteni. Opeta minua elämään ja valvomaan valtakuntasi etulinjassa. Auta minua olemaan valmis, kun Kristus palaa. Tätä rukoilemme Jeesuksen nimessä. Aamen.