Saarna 3. adventtisunnuntai 12.12.2010

Matt. 11:11-19 
Jeesus sanoi:
    "Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän. Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta, ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla. Jolla on korvat, se kuulkoon!
    Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: 'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.' Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: 'Hänessä on paha henki.' Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!' Mutta Viisauden teoista Viisaus tunnetaan!"

Sinulle ei sitten kelpaa yhtikäs mikään!   

Toivon hartaasti, ettei tällaisia kommentteja kuultaisi kodeissa joulunaikana. Ehkä joissakin kodeissa kuitenkin näin käy. Asialla ovat niin aikuiset kuin lapset. Aikuiset kenties riitelevät siivouksesta, joulukuusen hankinnasta tai ruuanlaittamisesta. Lapsille taas joululahjat voivat olla pettymys tai muuten vaan kiukutellaan. Silloin tuskastutaan helposti siihen, kun mikään ei toiselle kelpaa.

Jeesus koki samaa tuskastumista oman kansansa keskellä. He eivät halunneet ottaa vastaan hänen eikä Johannes Kastajan sanomaa. Mikään puhe ei kelvannut. Siksi Jeesus vertasi sukupolveaan kiukutteleviin lapsiin: ”Mihin minä vertaisin tätä sukupolvea? Se on kuin torilla istuvat lapset, jotka huutavat toisilleen: 'Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet, me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.'”

Jeesus käyttää vertauskuvana lasten leikkiä, jossa leikittiin hautajaisia ja häitä. Kumpikaan leikki ei kuitenkaan kiinnostanut kansaa, ei surujuhla eikä ilojuhla. Johanneksen karumpi julistus, jota verrataan hautajaistunnelmaan, ei ottanut tultansa alleen: ”me pidimme valittajaisia, mutta te ette itkeneet mukana.” Moni piti häntä suorastaan hulluna: ”Johannes tuli, hän ei syö eikä juo, ja ihmiset sanovat: 'Hänessä on paha henki.”

Myöskään Jeesuksen julistus ei herättänyt vastakaikua. Jos Johannes oli karu ja erakko, Jeesus puolestaan viihtyi ihmisten keskellä ja aterioitsi heidän kanssaan. Sekään ei ollut kansan mieleen. Jeesuksen hääjuhlamainen saarnatapa ei saanut heitä iloiten liikkeelle: ”Me soitimme teille huilua, mutta te ette tanssineet”. Jos Johannesta pidettiin askeettisena, niin Jeesus nähtiin toisena äärilaitana: ”Ihmisen Poika tuli, hän syö ja juo, ja ihmiset sanovat: 'Mikä syömäri ja juomari, publikaanien ja muiden syntisten ystävä!'”

Kaksi erilaista julistajaa, kaksi tapaa viestiä Jumalan valtakunnasta. Mutta silti tietty osa kansasta pysyi kylmänä. Ei ihme, jos Johannes ja Jeesus ajattelivat: ”Ei teille sitten kelpaa yhtikäs mikään!”

Miten on meidän sukupolven laita? Kelpaako kirkon julistus ihmisille?

Jeesuksen ja Johanneksen viesti on edelleen tismalleen sama. Vaikka kuinka pyrkisimme vastaamaan ihmisten tarpeisiin, sekään ei riittäisi. Teki kirkko millaisia päätöksiä tahansa – kuten homokysymyksessä – niin aina menee pieleen. Vaikka toimintaa ja jumalanpalveluksia järjestettäisiin joka lähtöön, silti eivät kaikki tulisi. Pahat kielet kantelevat kirkosta ja seurakunnista, usein perusteettomasti. Joskus ollaan liian liberaaleja, joskus liian vanhoillisia. Kirkosta eroamisbuumissa on välillä ollut jopa väkivaltaisia merkkejä, joten Jeesuksen sanat evankeliumissa ovat ajankohtaisia myös Suomessa. Vanha raamatunkäännös tavoittaa alkuperäisen sanoman paremmin: ”Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.”     

Päivän evankeliumi opettaa, että Jumalan sanan suhteen ei kannata nirsoilla – sen pitää kelvata. Etenkin näin adventinaikana kannattaa miettiä, miten itse suhtautuu kristilliseen julistukseen. Yritämmekö hakea ainoastaan mieleistämme, vaan suostummeko monenlaiseen puhutteluun. Joskus Jumalan sana näyttää karulta kuin Johanneksen julistus, toisina hetkinä runsaalta ilojuhlalta à la Jeesus. Tarvitaan sekä lakia että evankeliumia. Sydämen kristitty osaa toimia joka tunnelman mukaan: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” (Rm 12:15). 

Adventinaikana on tärkeintä olla kuulolla, ottaa vastaan se, mitä Jumala tahtoo sanoa. Joulukalenterin luukkuja avaamista kallisarvoisempaa on avata korvat ja sydämet ottamaan vastaan joulunsanoma Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajastamme. Pian on suuren ilojuhlan aika! Siksi Jeesus sanoo meille: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”      

Johannes Kastaja oli suurin naisista syntyneistä, koska hän oli profeetoista ajallisesti lähimpänä Jeesusta. Ennen Johanneksen syntymää hänestä kerrottiin: ”Sillä hän on oleva suuri Herran edessä” (Lk. 1:15). Tämä enkelin ennustus toteutui. Läheisyys Jeesukseen, hänen katseensa edessä oleminen, teki Johanneksesta suuren. 

Sama koskee meitä kristittyjä. Me olemme Jeesusta lähellä, hän on lähellä meitä. Hän on luvannut olla kanssamme maailman loppuun asti. Tämä tekee meistä suuria ja arvokkaita. Pyhän Hengen ja uudestisyntymisen kautta tulemme jopa lähemmäksi Vapahtajaamme  kuin Johannes. Johannes ei eläessään vielä päässyt osalliseksi syntien anteeksiannosta ja täydestä yhteydestä Jumalan perheväkeen, mutta meille tämä on tänäänkin täyttä totta. Siksi Jeesus sanoo meille: ”Totisesti: yksikään naisesta syntynyt ei ole ollut Johannes Kastajaa suurempi, mutta kaikkein vähäisin, joka on taivasten valtakunnassa, on suurempi kuin hän.” Sinä Jeesuksen oma: älä siis vähättele itseäsi ja paikkaasi taivasten valtakunnan joukoissa!

Edellä mainitut Jumalan sanan oikea kuuleminen ja läheisyys Herraan tapahtuvat parhaiten kirkossa. Täällä valmistaudumme yhdessä joulujuhlaan, raivaamme tietä Jeesukselle. Jos olet huolissasi siitä, miten osaat ottaa vastaan taivasten valtakunnan evankeliumin ja miten voisit olla lähempänä Jeesusta, tule  usein kirkkoon.  Ehtoollisessa Jeesus antaa meille itsensä, sen lähemmäksi häntä ei voi tässä maailmassa päästä. Siksi joulua kutsutaan englanniksi sanalla Christmas. Se tulee kahdesta sanasta Christ eli Kristus ja mas(s), messu. Joulu on siis Kristusmessu, Jeesuksen ehtoollispalvelus. Jeesus tuli maailmaan antaakseen itsensä meille. Hän syntyi seimeen, eläinten ruokakaukaloon, ruokkiakseen meitä elämän leivällä ja katoamattomuuden lääkkeellä. Jeesus sanoo: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan” (Joh. 6:35).