16.8.2016

Saarna 21. sunnuntai helluntaista 18.10.2015


Joh. 13:16-20
Jeesus puhui opetuslapsilleen:
    »Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
    Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.»

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta lähettiläs? 

Lähettiläitä on monia: suurlähettiläitä, hyvän tahdon lähettiläitä,   kulttuurilähettiläitä tai vaikkapa ekumeenisen vastuuviikon lähettiläitä kuten Haja. 

Mielikuvamme lähettiläästä on virallinen: lähettiläs on arvokas mies tai nainen, joka edustaa asiaansa moitteettomasti. Lähettiläänä toimiminen on kunniatehtävä, joka edellyttää sen mukaista käytöstä. Lähettiläällä tulee olla tietynlaiset kyvyt ja tiedot, jotta hän onnistuu. Hänen pitää olla uskottava ja aidosti asiansa puolella. Lähettiläs ei edusta itseään, vaan sitä tahoa, joka on hänet lähettilään tehtävään valinnut. Lähettilästä ei voi olla ilman lähettäjää. 

Kirkollinen aiheemme on Jeesuksen lähettiläät. Millaisia lähettiläitä me olemme? 

Saattaa olla, että luulemme, ettemme kelpaa tähän tehtävään. Vai ajatteliko joku itseään kysyessäni: ”Mitä sinulle tulee mieleen sanasta lähettiläs?” 

Ei Aamoskaan arvannut, että Herra kutsuisi hänet profeetan tehtävään. Kuulimme Jarin lukemana Aamoksen vastauksen: ”En ole profeetta enkä profeetan oppilas, vaan karjankasvattaja ja metsäviikunoiden viljelijä” (Aam. 7:14).

Niin kuin Aamos luuli, että profeetan pitäisi olla tietynlainen, mekin vaadimme Jeesuksen lähettiläältä jotain sellaista, mitä Jumala ei. Vähättelemme itseämme ja vetoamme siihen, ettemme osaa. Odotamme erityistä kutsua Jeesuksen lähettilään tehtävään, eräänlaista Jumalan suoraa ilmoitusta kirkkaalta taivaalta. Silloin ei muistu mieleen, että hetkonen: Mehän olemme jo saaneet kutsun Jeesuksen lähettilään virkaan! Herra on antanut täyden mandaatin sanoessaan opetuslapsilleen: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni...” (Mt 28:19-20). - Olemme lähetettyjä, Jeesuksen apostoleja, joka iikka! 

Kaste on kutsu lähettilääksi. Olemme Jeesuksen edustajia maailmassa. Olitpa sitten päiväkerholainen, koululainen, opettaja, kotiäiti, maanviljelijä, virkamies, yritysjohtaja tai eläkeläinen, tämä ei muutu. Herra ei katso titteliin, hän pyytää ainoastaan työskentelemään rinnallaan. Jokaiselle löytyy tehtävää omassa arjessaan, kun muistaa pitää silmät auki. Ajattelemme: ”Saan auttaa lähimmäistäni!”, emmekä näin: ”Nyt minun pitää taas auttaa, taas sitä joutuu tukemaan ja kuuntelemaan!”   

Jeesus ohjeistaa, ettei hänen lähettiläänsä saa unohtaa lähtökohtiaan ja korottaa itseään lähettäjän yläpuolelle: ”Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.” Itse asia, Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan, ei tule peittyä lähettilään oman show'n alle. 

Huomaamme sanat: ”Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.” Tietäminen ja toiminen ovat kaksi eri asiaa. Ihminen voi kyllä tietää, mutta jättää toimimatta. Kristitylle kuuluu molemmat: tieto ja teot. Jeesus sanoo: ”Jokainen, joka kuulee nämä sanani ja tekee niiden mukaan, on kuin järkevä mies, joka rakensi talonsa kalliolle.” Jeesuksen lähettiläs tiedostaa tehtävänsä ja toimii sen mukaan. Panemme toivomme häneen ja palvelemme häntä, joka katsahtaa meihin: ”Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon” (Ps. 147:11). 

Evankeliumin hämmästyttävin lupaus löytyy lopusta: ”Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.” Kun tavallinen lähettiläs kantaa viestiään kirjekäärössään, kännykässään tai mielipiteissään, me kannamme Jeesuksen viestiä itsessämme. Olemme todellakin Jeesuksen tasaveroisia työkumppaneita! Apostoli Paavali sanoo: ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa” (Gal. 2:20). 

Jeesus asuu kristityn sydämessä. Hän ei ole etäinen, tiukka lähettäjä, vaan lempeä paimen, joka ohjaa sydäntemme ääntä. Hän on lähettäjä, joka luottaa meihin. Olkaamme siis toinen toisillemme Kristuksia, kuten Martti Luther opettaa! Tehtäväsi on kirjoitettu sydämeesi. Uskon avulla pystyt lukemaan sen. Joka päivä.