9.8.2016

Saarna 4. adventtisunnuntai 22.12.2013 (Esko Jalkanen)


Matt. 1:18-24 
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.”
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      - Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Neljäs adventtisunnuntai, jota tänään vietämme, on pyhän perheen sunnuntai. Lukemani evankeliumin mukaan voisimme kutsua tätä päivää Joosefin sunnuntaiksi.

Jyväskylän roomalaiskatolinen seurakunta on ostanut Kuopion Männistön vanhan kirkon ja kunnostaa sitä parhaillaan katoliseen asuun. Piispa Teemu Sippo on sanonut, että tämä kirkko voitaisiin nimittää Pyhän Joosefin kirkoksi. Me luterilaiset tuskin antaisimme millekään kirkkorakennukselle tällaista nimeä. Meistä Joosef ei ole niin pyhä mies, että hän ansaitsisi tällaisen kunnian 2000 vuotta elinpäiviensä jälkeen. Hänhän on jopa niin vähäpuheinen jörökki, ettei Raamatusta löydy yhtä ainoaa hänen lausumansa sanaa. Lisäksi hän teki elämänsä suuret ratkaisut yöllä näkemiensä unien perusteella. Sen kertaiselle ongelmalleen, jota hän päässään pähkäili, olisi löytynyt ratkaisu Jesajan kirjasta, mutta tuskinpa hän oli sitä kirjaa tai muutakaan Raamatun kirjaa koskaan lukenut. Oli kai lasta odottava Maria-morsian kertonut, miten syntyvä lapsi oli saanut alkunsa. Joosef ei osannut yhdistää näitä kahta asiaa: Marian kertomusta ja Jesajan profetiaa ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan”. Mutta uniin uskoi tämä Joosef. Meistä harva uskoo unia. Me uskomme Jumalan sanaan, jota osaamme Raamatustamme lukea.

Ovatkohan Suomen katoliset kenties väärässä, kun ovat antamassa uudelle kirkolleen nimen: Pyhän Joosefin kirkko? Mietitäänpä nyt tätä asiaa…

Joosef kelpaa kaikkien perheen isien esikuvaksi jo siinä, ettei hän halunnut raa'asti mustamaalata morsiamensa mainetta. ”Ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti”, kertoo evankeliumimme. Kunpa me kaikki muistaisimme puhua tällä tavoin toisista ihmisistä ja varsinkin puolisoistamme!

Mitähän sitten seuraisikaan, jos tajuaisimme, että joko kesken kaiken uniemme tai tavallisen elämämme, Herra itse neuvoisi meitä. Vaikkapa saarnastuolista käsin. Monella muullakin tavalla Jumala on meitä ojentanut. Ei sillä ole väliä, miten meitä ohjataan oikeaan, mutta sillä on ratkaiseva merkitys, miten taivumme uskomaan ja tekemään niin kuin meitä on ojennettu. Paavali kirjoittaa tästä selvän ohjeen 2 Kr 13:11 ”Antakaa ojentaa itseänne!”       

Joosef ottaa nöyrästi vastaan Jumalan lähettämiä ojennuksia, vaikkapa unien kautta. Se on todellinen esikuva vieläkin. Pitäisikö meidän ajatella, että hän on lajissaan sellainen suurmies, että hyvin sopii nimetä jokin kirkkorakennus hänelle kaimaksi? 

Kuvitellaanpa, miten olisi käynyt pienelle syntyvälle lapselle, jos Joosef olisi hylännyt morsiamensa häpeään? Inkerin kirkkoon kuuluva Kaukolan seurakunta, joka sijaitsee 30 km luoteeseen Käkisalmesta, on omaksunut merkillisen tavan viettää joka kuukauden viimeisenä perjantaina abortinvastaista jumalanpalvelusta. Aborttihan on ollut ikivanha tapa ratkaista epätoivottuja raskauksia. Kaukolassa järkytyttiin siitä, kun joku epätoivoinen äiti oli tuonut vastasyntyneen lapsensa neuvostoaikana hylätyn kirkon sakastin lattialle kuolemaan. Hän oli pukenut lapsensa puhtaaseen valkoiseen vaatteeseen ja jättänyt siihen. Kuva hylätystä, kuolleesta lapsesta alkoi heijastua kaukolalaisten ihmisten uniin siinä määrin, että joku taiteilija maalasi siitä alttaritaulun. Jos ei tiedä järkyttävää tarinaa, alttaritaulua voi ihastella kauniina kuvana ensimmäisestä joulusta: Jeesus-lapsi puhtaaseen valkoiseen vaatteeseen peiteltynä. 

Meidän suuri jouluilomme johtuu siitä, että paha surmaajan henki, joka jo Mooseksen syntymän aikoina oli vallannut Egyptin faraon ja Jeesuksen syntymän aikana lastensurmaaja Herodeksen hengen, ei saanut sijaa Joosefin sydämessä. Joosef antoi Herran enkelin muuttaa suunnitelmansa samansuuntaisiksi itsensä Jumalan suunnitelmien kanssa. Jumalan tahto toteutui.

Miten nämä asiat ovat meidän päivinämme? Tämän vuoden pyhäinpäivänä saimme eläytyä erään oman aikamme suuren säveltäjän Benjamin Brittenin säveltämään War Requiemiin, jonka TV välitti katsottavaksemme. Perinteisen requiemin teksteihin kuuluu myös Aabraham, joka joutui uhraamaan ainoan poikansa. Raamatun valoisa kuvaus on kuin jouluevankeliumi: Iisak ei joutunutkaan surman suuhun, vaan elämän voitosta riemuitsevina isä ja poika palasivat kotiin Moorian vuorelta. Benjamin Britten vertaa vanhaa Eurooppaa Aabrahamiin. Jo 2000 vuotta meidän maanosassamme on saarnattu Jumalan tahtoa: ”Älä koske poikaan äläkä tee hänelle mitään. Nyt minä tiedän, että sinä pelkäät ja rakastat Jumalaa, kun et kieltänyt uhraamasta edes ainoaa poikaasi” ( 1 Ms 22:12). Mutta mitä vanha isä-Eurooppa on tehnyt pojilleen? Vastoin Jumalan tahtoa se on lukemattomissa sodissa uhrannut poikansa kuolemaan!

Joosef antoi ojentaa itseään. Hän piti perheen isänä hyvää huolta siitä, että onnellisessa kodissa Jeesus ”Lapsi kasvoi ja vahvistui Hengessä” (Lk 1:80).

Isä-Joosef ei ollut suuri puhuja eikä hyvä Raamatun tuntija, mutta ahkerana rakentajana hän huolehti siitä, että jokapäiväinen leipä riitti ja Jumalan ohjausta seurattiin kaikissa asioissa.

Erityisesti Joosefiin, mutta myös kaikkiin suomalaisiin kunnon miehiin, sovellan runoilija Juhana Heikki Erkon (1849-1906) kirjoittaman laulun intomieliset loppusanat: ”Hetken työ tuhatvuosihin vaikuttaa isänmaahan ja maailmaan.” Pieneltä vaikuttava Joosefin kuuliaisuus on merkinnyt koko ihmiskunnalle 2000 vuoden aikana valtavan suurta siunausta. Itse hän sitä tuskin aavisti; ei ainakaan sitä, että arvokas kirkko v.2013 Kuopiossa saa nimen hänen nimensä mukaan. Myös meidän Jumalan tahdolle kuuliaiset vähäiset tekomme saattavat merkitä omalle maallemme ja jopa sen rajojen ulkopuolelle suurta siunausta. Jumalan ohjeita, hänen sanaansa tulee kuunnella. 

Elävän Jeesuksen ikuinen siunaus sanotaan evankeliumissamme tällaisin sanoin: Hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Aamen.