Saarna 4. adventtisunnuntai 23.12.2007

Matt. 1:18-24
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      - Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel - 
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

Enää päivä jouluaattoon ja kaksi joulupäivään. Suuri juhlamme on taas kiirinyt nopeasti eteemme. Tästä kertoo myös alttariseinän neljä palavaa adventtikynttilää. Ne viestivät meille toivoa ja Jumalan läheisyyttä: ”Pieni liekki valon antaa, toivon tuikkeen sydämeen. Pieni liekki meille kertoo: Jumala on lähellä” (Joululaulusta 'Pieni liekki'). Neljä pientä valoa paljastavat meille sen, mitä varten maailman suurin valo tuli keskuuteemme: ”Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa. Me odotamme Jeesusta, hän kaikki pelastaa” (Joululaulusta 'Nyt sytytämme kynttilän').   

Joulu on ihmissuhteiden aikaa. Arkityöt unohdetaan hetkeksi ja aikaa vietetään perheen ja ystävien kanssa. Yksinäänkin joulua viettävät pohtivat varmasti usein juuri ihmissuhdekysymyksiä. Monelle jouluun liittyy voimakkaita tunnetiloja, niin hyviä kuin ahdistavia. Etenkin lähiaikoina elämää kuohuttaneet kriisit nousevat uudelleen pintaan, kuten myös niitä vanhemmat tapahtumat. Menneitä sukulaisia kaivataan. Kerran eheää ja onnellista perhettä muistellaan. Joillakin pelko, suru ja eripura ovat valitettavasti läsnä tänäkin jouluna. Joillekin pullonhenki korvaa Pyhän Hengen täyteyden. Onneksi ilollekin on tilaa. Useissa joulunajan ruokapöydissä iloitaan uusista perheenjäsenistä: lapsista, lapsenlapsista, miniöistä ja vävyistä. Ensimmäinen joulu uudessa kodissa saa olla monelle valtavana ilonaiheena. Kiitokseen ristivät kätensä ne, jotka ovat selvinneet hengissä vuoden raskaista koettelemuksista ja näkevät vihdoin valoa tunnelin päässä. ”Sainpa nähdä ainakin vielä yhden joulun!”, toteavat ihmetellen ne ikäihmiset, joille Luoja on armossaan suonut yhden Vapahtajan syntymäjuhlan lisää. Tuokaamme näistä ilonaiheista, joita jokaiselta taatusti löytyy, nöyrimmät kiitokset Herrallemme! 

Kuinka ollakaan, myös ensimmäiseen jouluun liittyi vakavia ihmissuhdekriisejä. Tunteet olivat pinnalla. Sitä ei suinkaan vietetty auvoisan rauhallisesti, vaan levottomuuden painostaessa. Hätä oli kova. Päivän evankeliumi avaa ikkunan tähän ahdistukseen Joosefin näkökulmasta. 

Joosefin tukala tilanne nousi tästä totuudesta: ”Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana.” Joosef ja Maria eivät siis olleet naimisissa, kun Marian raskaus tuli ilmi. Tämä oli ehdottoman kiellettyä Mooseksen lain mukaan. Vasta liiton vahvistamisen jälkeen pari sai muuttaa yhteiseen kotiin ja aloittaa aviollisen yhteiselämän. Täten morsiamen tuli lain mukaan olla koskematon neitsyt. Ihmiset olisivat luonnollisesti ajatelleet, että näitä ehtoja tämä pari oli raskaasti rikkonut. 

Lakia noudattavana, hurskaana miehenä Joosef hätääntyi kovin. Suuri julkinen häpeä vaani oven takana. Heitä syytettäisiin joko avioliiton ”varastamisesta” tai morsiamen uskottomuudesta. Koska Joosef tiesi, ettei ollut itse koskenut kihlattuunsa, niin lapsi ei voinut olla hänen. Tuskallisesti hän päätteli inhimillisillä kyvyillään: Maria oli sortunut uskottomuuteen. Hänelle jäi vaihtoehdoksi joko viedä asia oikeuteen, jolloin Maria olisi voitu kivittää (vrt. 5. Moos. 22:21; Joh. 8:5) tai sitten purkaa kihlaus kaikessa hiljaisuudessa. Hän halusi välttää kihlattunsa häpeän ja rangaistuksen, joten Joosef päätyi jälkimmäiseen ratkaisuun.  

Onneksi Jumalalla oli tarjolla kolmas ratkaisu. Yöllä unessa enkeli ilmestyi hänelle sanoen: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Tämä ilmoitus epäilemättä elähdytti Joosefin mieltä ja sydäntä – Maria ei ollutkaan ollut uskoton! Lapsi oli siinnyt Jumalan Pyhästä Hengestä! Haave yhteisestä liitosta ei kariutunut, vaan se sai toteutua: ”Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.”

Ongelmaton ei tuoreen avioparin elämä ollut, sillä ei ollut toki helppoa selittää ihmisille, että miksi he näin ”varastivat” liiton etukäteen. Tämä häpeä piti kuitenkin kestää; ja olihan se huomattavasti pienempi kuin se, että Maria olisi ollut raskaana toiselle. Pyhän Hengen vaikutuksesta tapahtuneesta sikiämisestä Joosef ja Maria tuskin halusivat pitää kovin suurta meteliä. Heitä kun ei olisi mitenkään uskottu. Näin he kasvattivat Jeesus-lapsen omanaan. Kirjoitukset kävivät toteen: ”Sen tähden Herra antaa itse teille merkin: neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel” (Jes. 7:14).

Tällainen Jumala meillä on. Ihmeellinen Jumala. Hän tarjosi ulospääsyn inhimillisestä umpikujasta, jota kohtasi ahdistunutta Joosefia. Samalla Jumala valmisti meille kaikille ulospääsyn inhimillisestä umpikujastamme, synnistämme joka erotti meidät hänen kirkkaudestaan. Hän antoi meille Jeesuksen, joka nimensä mukaisesti pelastaa koko maailman sen synneistänsä. Hänessä meillä on sovinto taivaallisen Isämme kanssa. Jeesuksessa, seimen lapsessa, me näemme Jumalan hyvän tahdon meitä kohtaan. Tämän tiedon turvaamina selviämme kaikista niistä ahdistuksista ja umpikujista, joita elämässämme kohtaamme.  

Hyvä sanankuulija. Saat luvan tänäkin jouluna kokea tunteita laidasta laitaan. Muista kuitenkin aina, että Jumala on kanssasi: ”- Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel -  se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.” Näin et ole koskaan yksin, et hädässä etkä ilossa. Hän sanoo sinulle kuten Joosefille ”Älä pelkää!” Älä siis pelkää ottaa seimen lapsen ilosanomaa vastaa, myllersipä sisälläsi mitkä tunteet tahansa. Joulu on. Se on meille valmistettu ja annettu. Ota se vastaan Jumalalta, hänen ilmoituksenaan, kuten Joosef teki. Toimi sen ilosanoman mukaan. Siunattua joulunaikaa jokaiselle säädylle! Aamen.