15.8.2016

Saarna apostolien päivä / konfirmaatio 22.6.2008


Matt. 16:13-19
Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: "Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?" He vastasivat: "Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista." "Entä te?" kysyi Jeesus. "Kuka minä teidän mielestänne olen?" Simon Pietari vastasi: "Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika."
    Jeesus sanoi hänelle: "Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." 

Kuka Jeesus on?

Tämä suuri kysymys askarrutti Jeesuksen aikalaisia. Jeesuksen pikainen galluppi opetuslapsiltaan paljasti, että mielipiteitä oli monia: toisten mielestä hän oli uudelleen herätetty Johannes Kastaja, toiset veikkasivat hänen olevan Elia ja osa arveli hänen olevan Jeremia tai joku muu profeetoista. Selkeää, yhtä mielipidettä ei kansan suusta voinut rakentaa. Kenties aivan yhtä kirjavan vastauksen saisi, jos sama galluppi tehtäisiin Kuopion torilla. Kuka Jeesus oli? – tämä kysymys on pohdituttanut ihmisiä vuosisatojen ajan ja tekee sitä yhä tänäkin päivänä.   

Tämän samaisen kysymyksen äärelle pysähdyimme rippikoulussamme. Pureksimme kunnolla – välillä aivan konkreettisesti purukumin voimalla – kristinopin perustotuuksia. Opimme, että Jeesuksen rooli uskossamme on keskeinen. Olemmehan nimenomaan kristittyjä, Jeesukseen Kristukseen uskovia lapsia, nuoria ja aikuisia. Siksi puhetta Jeesuksen persoonasta ei voi mitenkään sivuuttaa.

Miten sitten lähestyä Jeesusta nykypäivänä, n. 2000 vuotta hänen kuolemansa jälkeen?   

Tiedämme Jeesuksesta oikeastaan melko paljon, enemmän kuin moni arvaakaan. Paatunein ateistitutkijakaan ei voi rehellisesti väittää, etteikö henkilö nimeltään Jeesus Nasaretilainen olisi kerran elänyt maan päällä. Hänen opetuksensa ja parantamiskykynsä ovat niin kuuluja, että ne tunnustetaan kaikkialla maailmassa ja yli uskontorajojen. Hänen tiedetään kokeneen väkivaltaisen ristinkuoleman Jerusalemissa. Tähän asti vallitsee laaja yhteisymmärrys. Mutta kun ruvetaan pohtimaan sitä, oliko Jeesus Jumalan Poika vai ei, mielipiteet erkanevat rajusti. Tärkein kysymys jakaa edelleen kansaa. Koska Jeesus sanoi itse olevansa Jumalan Poika, niin jäljelle jäävät seuraavat vaihtoehdot: hän oli joko mielenvikainen, valehtelija tai Jumalan Poika. 

Kirkko ja sen jäsenet ovat päätyneet näistä vaihtoehdoista jälkimmäiseen: Jeesus oli todella Jumalan Poika. Hän kuoli ristillä puolestamme ja sovitti syntimme. Hän ylösnousi, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Johanneksen pienoisevankeliumissa tämä kaikki on sanottu hyvin kauniisti: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).  

Rakkaat nuoret. Pian tällä alttarilla te sitoudutte Apostoliseen uskontunnustukseen, joka kertoo lyhyesti sen mistä uskossamme on kyse. Sanomme yhdessä: ”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme. Tällä tavoin tunnustamme Pietarin lailla Jeesusta kuvaavan alttaritaulun edessä: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” 

Yhteisessä uskontunnustuksessa ilmaisemme siis oman gallup-mielipiteemme erilaisten aatoksien sekamelskassa. Mielipiteen, jota ei ole ”liha tai veri” keksinyt, vaan joka on annettu suoraan taivaasta. Mielipiteen, joka kestää totuudellisena ajasta aikaan, koska se on Herrasta lähtöisin: ”Totuus on sinun sanasi perusta, oikeat ja ikuiset ovat sinun päätöksesi” (Ps. 119:160).     

Usko Jumalan Poikaan ei säily, jos emme vaali perinnettä eteenpäin. Kuka voisi uskoa, jos ei kuule, jos ei tiedä? Samat taivasten valtakunnan avaimet on annettu myös meille, jotka Jeesus luovutti Pietarille. Olemme kaikki sen myötä yleisiä pappeja. Osa teistä sai leirillä kokeilla, millaista on toimia jumalanpalveluksessa liturgina tai saarnaajana. Saapi nähdä jäämmekö Arton kanssa piakkoin kokonaan työttömiksi, sillä sen verran päteviä pappisalkuja leirillämme oli! Tältäkin pohjalta on helppoa luottaa siihen, että hoidatte yleisen pappeuden virkaa parhaan kykynne mukaan. Saatte olla Herran palveluksessa apostolien ja virassa olevien pappien tavoin, levittäen ilosanomaa niin lähelle kuin kauaksi. Lain kuningaskäsky saa olla pysyvänä elämän ohjeenanne: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (Mt. 22:37-39).    

Tähän yleiseen pappeuteen teidät siunataan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Saatte olla korvaamattomia kivinä Jeesuksen Kristuksen rakennuksessa, hänen seurakunnassaan: ”Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus” (Ef. 2:19-20). Seisokaa, veljet ja sisaret, järkähtämättöminä tällä lujalla perustalla!