15.8.2016

Saarna 3. sunnuntai helluntaista 1.6.2008


Luuk. 19:1-10
Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."
    Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan." 

Sakkeus oli epätoivottu mies. Häntä pidettiin suoranaisena kansanpetturina, koska hänen katsottiin toimivan miehitysvallan, roomalaisten, kätyrinä. Elantonsa hän hankki muiden publikaanien tavoin tullimaksuilla. Roomalaiset vaativat näistä maksuista osansa, mutta publikaanit käärivät samalla sievoiset voitot myös omiin taskuihinsa. Tämä keinottelu vain lisäsi kansan närkästystä. Koska Sakkeus oli publikaanien esimies ja hyvin rikas, ei ole vaikeaa arvata, että juuri häneen kohdistui kansan vihanpito. Heille hän oli syntinen mies, läpeensä syntinen mies.

Sakkeus-kertomuksesta saa sellaisen kuvan, että Jerikon juutalaisväestö oli karkottanut hänet kokonaan yhteisönsä ulkopuolelle. Ei ollut Sakkeuksella paikkaa paikallisessa synagogassa, rukoushuoneessa. Hänen syrjintänsä näkyi siinäkin, ettei kukaan sallinut lyhytkasvuisen Sakkeuksen asettua eteensä tien varrelle, kun kuuluisa Jeesus kulki kaupungin halki. He olivat oikeita Aabrahamin poikia ja tyttäriä, joille kuului Aabrahamin siunaus, eivät syntisiä luopioita kuten Sakkeus. 

Miten Sakkeuksesta tuli näin epätoivottu? Ei kai hän ollut lapsesta alkaen muille kuin ruttotautinen?

Kenties Sakkeus vietti onnellisen lapsuuden rakastavassa perheessä. Hänen etunimensä saattoi hyvin viitata vanhempien suureen rakkauteen ja toiveiden täyttymykseen, sillä Sakkeus tarkoittaa 'viatonta' tai 'puhdasta.' Heille vastasyntynyt poika oli nimensä mukaisesti kuin puhtoinen lumi, josta odotettiin mallikelpoista Pyhän kansan jäsentä. Ehkä Sakkeuksen isä piti poikaansa polvellaan, kiikutellen leikkisästi ja sanoen: ”Sinäkin olet Aabrahamin poika, hänen siunauksensa perillinen!” 

Tämä kaunis kuva kuitenkin haaleni vuosien myötä. Sakkeuksen elämän tiellä tapahtui jotakin, joka muutti sen suunnan. Pikkupoika varttui mieheksi, joka myi palvelunsa roomalaisille. Ahneus sai vallan, jonka kahlitsemalta tieltä ei ollut enää paluuta. Kukaan ei enää kutsunut Sakkeusta suuren siunauksen välittäjän, Abrahamin, perilliseksi. Kenenkään silmissä hän ei ollut enää viaton, ei edes omissaan.

Tällaiseen tilanteeseen Jeesus saapui tullessaan Jerikoon. Toisaalla oli rikas, mutta hyljeksitty Sakkeus ja toisaalla köyhä, mutta hurskaasti Mooseksen lain mukaan elävä kansa. Kumman seuran Jeesus valitsi? 

Pyytäjiä kotivierailuille Jeesuksella taatusti riitti. Hurskaita, uskovaisia perheitä, Jerikossa oli kosolti, ja kaikki tahtoivat hänet vieraakseen. Hän kuitenkin valitsi juuri sen kodin, johon Jumala oli hänet lähettänyt: Sakkeuksen kodin. Näin hän ei mennyt yhteenkään sellaiseen kotiin, joka oli sulkenut ovensa tältä perheeltä, vaan sellaiseen kotiin, jossa Jumalan tahtoman suuren muutoksen piti tapahtua. Tästä teosta Jeesusta laajalti paheksuttiin: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”

Armon avain, jota Jeesus käytti kohdatessaan Sakkeuksen, oli lausahduksessa: ”Onhan hänkin Aabrahamin poika.” Tämä lohduttava sana pysäytti varmuudella Sakkeuksen. Kuka olikaan sanonut hänestä samalla tavalla? Oma isä, kauan, kauan sitten – eikä sen jälkeen kukaan muu. Sakkeus uskoi tämän Jeesuksen sanan ja iloitsi. Kyynelsilmin hän otti armon vastaan Vapahtajaltaan.

”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä” (Ef. 2:8-9).

Nämä sanat kävivät tuona päivänä Jerikossa toteen. Jeesus oli jo armahtanut Sakkeuksen ennen kuin hän oli ehtinyt tehdä parannuksen ja maksaa vääryydellä hankkimansa rahat takaisin. Armo asettui kaiken edelle. Samalla Jeesus antoi Sakkeuksen ymmärtää, ettei Aabrahamin pojan siunaus tarkoittanut vain ajallista rikkautta, vaan tätä arvokkaampaa oli sielujen pelastus, jota varten Jeesus oli maailmaan lähetetty. Tämän pelastuksen lahjan Jeesus lahjoitti Sakkeuksen perheelle tuossa hetkessä: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” 

”...Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” Sakkeuksen perheen kohdalla Jeesus oli juuri se Hyvä Paimen, joka jatkuvasti etsii kadonneita lampaitaan. Sakkeus sai armon olla yksi niistä, joka löytyi. Kyynelsilmin Vapahtaja otti vastaan tämän eksyneen: ”Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa” (Luuk. 15:7).

Jeesus on Hyvä Paimen vieläkin. Lähetystyö on se tie, jota pitkin Jeesus yhä kulkee kaupunkeihin ja kyliin. Jo profeetta Hesekiel näki, miten Jeesus kulkisi lähetystyön muodossa tässä maailmassa: ”Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita” (34:16). Pakanamaailma ei tunne Aabrahamin lupausta siunauksesta, vaikka se koskee juuri sitä. Lähetystyö tuntee tämän ja toimii sen mukaan. Työtä jatketaan niin kauan kunnes maailmassa on vielä yksikin eksynyt lammas ja kunnes Vapahtaja saapuu kirkkaudessaan uudelleen.

Eräällä lähetysalueella rakennettiin vasta perustetulle seurakunnalle uutta kirkkoa. Talkoilla kaikki tehtiin. Työhön osallistui myös seurakuntaan kuulumattomia miehiä, joita vanhastaan kutsumme pakanoiksi. Heiltä kysyttiin, miksi hekin ovat työssä mukana, vaikkeivät ole edes  seurakunnan jäseniä. Vastauksena he sanoivat: ”Eräänä päivänä mekin olemme seurakunnan jäseniä ja istumme tässä kirkossa.”

Tämä toivon täyttämä näky oli Jeesuksella myös Sakkeuksesta, jota ihmiset pitivät kirottuna ja menetettynä. Me emme saa ajatella kenestäkään näin. Hänkin, joka ei ole vielä tänään mukanamme, istuu jonakin päivänä kirkossa kanssamme kohdattuaan Jeesuksen. Kun Paavali, pahasti eksyksissä ollut lammas, oli kohdannut Jeesuksen, hän kirjoitti galatalaisille: ”Jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Aabrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu” (3:29). Siis: ei vain Sakkeus, vaan myös sinä olet Aabrahamin poika tai tytär. Myös sinä olet hänelle luvatun täyden siunauksen perillinen. Aamen.