15.8.2016

Saarna uudenvuodenpäivä 1.1.2008


Joh. 14:12-14
Jeesus sanoo:
"Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen." 

Herran nimessä armonvuoden 2008 rauhaa teille! 

”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla” (Apt 4:12). 

Näin selkeästi puhuu pyhä Pietari Apostolien teoissa. Hänen puheenvuoronsa oli vastaus Suuren neuvoston syytöksiin, jotka koskivat ramman miehen parantamista ja saarnaamista Jeesuksen ylösnousemuksesta. Pietari vetosi sanoillaan Jeesuksen nimeen. Yksinomaan hänen nimessään ja voimastaan mies oli parantunut, seisoen terveenä neuvoston edessä. Tähän kaikkeen Pietari uskoi vakaasti. Siksi hän ei epäröinyt vastata ylipappien kysymykseen ”Millä voimalla ja kenen nimissä te tämän teitte?” sanoen: ”Kansan hallitusmiehet ja vanhimmat! Jos meidät nyt pannaan vastaamaan sairaalle tekemästämme hyvästä teosta ja ilmoittamaan, kenen nimessä hänet on parannettu, niin tietäkää tämä, te kaikki ja koko Israelin kansa: se tapahtui Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä.” Pietarille oli itsestään selvää, että Jeesuksen nimessä oli ihmeitä tekevä voima. Hänen nimessään oli myös syntien anteeksiantamus. Niinpä Pietari julisti myöhemmin Corneliuksen kodissa ilosanomaa kaikelle kansalle: ”jokainen, joka uskoo häneen saa hänen nimensä voimasta synnit anteeksi” (Apt 10:43). Pietarin uskon kulmakivenä oli nimi Jeesus, joka käännettynä tarkoittaa ’Herra pelastaa’, ’Herra on apu’.

Pietari ei suinkaan ollut ainoa varhaiskristitty, jolle Jeesuksen nimi oli tärkeä. Muutkin ymmärsivät sen jumalallisen voiman. Näihin kuului muun muassa Paavali. Hän kirjoittaa Filippiläiskirjeessään: ”Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman. Jeesuksen nimeä kunnioittaen on kaikkien polvistuttava, kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla, ja jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi: Jeesus Kristus on Herra.” Jeesuksen nimen lausuminen oli Paavalille uskontunnustus. Se teki hänen mukaansa ihmisestä pelastuvan: ”Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämestäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen” (Rm 10:9–10). Paavali ei kuitenkaan liittänyt Jeesuksen nimeä pelkästään iankaikkisen elämään. Hän toi sen mukaan arkeen. Hän näet tahtoi tehdä aivan kaiken Jeesuksen Kristuksen nimessä: ”Mitä teettekin sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä” (Kol. 3:17). Mikään asia ei ollut Paavalille niin vähäinen, etteikö sitä olisi voinut tehdä Herran nimeen. Kiitos tätä pyhää nimeä kohtaan oli ensimmäisenä hänen huulillaan: ”Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä” (Ef. 5:20).   

Alkukristityille Jeesuksen nimi oli osa jokapäiväistä uskonelämää. Jeesuksen valtuuttamina he saarnasivat, puhuivat vierailla kielillä ja paransivat sairaita (vrt. Mk 16:17–18; Mt 10:8). He eivät pelänneet tunnustaa Jeesuksen nimeä ja julistaa hänen sanaansa (Mt 10:32–33). He eivät kieltäneet häntä, vaikka heitä sen tähden herjattiin ja vainottiin (Mt 5:10–11). Hädän hetkellä he turvautuivat Vapahtajansa nimeen, ilon hetkellä he ylistivät sitä. Jeesuksen nimissä alkukristityt lähestyivät Taivaan Isää. He luottivat rukouksissaan ja pyynnöissään näihin Jeesuksen sanoihin: ”Mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen” (Jh 14:13).  

Uskomme ylösnousseeseen Jeesukseen Kristukseen ja hänen nimensä kautta saatavaan syntien anteeksiantoon on muuttomaton (1 Joh 2:12). Uskomme Raamatun pelastavaan sanaan on muuttomaton. Itse uskomme kohde on muuttomaton, sillä ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti” (Hepr 13:8). Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen nimi, olkoon meille tänä uudenvuodenpäivänä 2008 yhtä kallisarvoinen kuin alkukristityille. Hän on edelleen 'kaikkemme ja häneen me turvaamme' (vrt. Valit. 3:24). 

Jeesuksen pelastava nimi on pääroolissa tämänpäiväisessäkin messussa. Hänen nimessään lähestymme rukouksessa Taivaan Isää. Hänen nimeensä tunnustaudumme lausuessamme apostolisen uskontunnustuksen. Hänen nimensä anteeksiantavaan voimaan luotamme synnintunnustuksessa ja kumartuessamme ottamaan vastaan ehtoollisessa hänen ”ruumiinsa ja verensä”. Yhteisessä esirukouksessa uskomme, että Jumala kuulee meitä Poikansa tähden. Kiitämme Herran nimeä, kuten Paavali ja hänen seurakuntalaiset, messun lopussa laulettavalla ylistyksellä ”Kiittäkäämme Herraa. Jumalalle kiitos, Halleluja.” Ja lopuksi saamme vielä poistua Herran huoneesta hänen nimeensä siunattuina. Olisiko siunatumpaa tapaa aloittaa uusi vuosi? 

Huomaamme, että Herran nimi seuraa meitä niin jumalanpalveluksessa kuin muussa uskonelämässä. Ehkä emme aina sitä tietoisesti huomaa, mutta läsnä se on. Tähän voimme kiinnittää arjessamme huomiomme. Voimme kysyä itseltämme: Onko Herran nimi se, johon arjessani ripustaudun? Siunaanko lähimmäiseni Herran nimessä? Rukoilenko aidolla sydämen uskolla ja Herran pelastavaan nimeen luottaen? Jeesus sanoo: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi” (Mt 6:21). Jos hänen Pyhä nimensä on totta huulillamme, sen tulee olla myös totta sydämissämme. 

Herran nimen vahva voima on säilynyt näihin aikoihin. Kiitos sen, että hänen nimeään on julistettu rohkeasti kaikkialle maailmaan. Kiitos sen, että evankeliumin valo on viety aina tänne kylmään Pohjolaan saakka; kansalle, joka vaeltaa suurimman osan vuodesta pimeydessä, on loistanut valo. Herran nimi on säilynyt kiitos sen, että meillä on ollut saatavilla Jumalan sana omalla kielellämme. Se on ”kirjoitettu, jotta uskoisimme, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että meillä olisi uskon kautta elämä hänen nimessänsä” (Jh 20:31). Varjelkaamme Vapahtajamme nimeä. Ylistäkäämme suullamme Herraa! Hänen pyhää nimeään kiittäkööt kaikki luodut aina ja ikuisesti! (Ps 145:21). Olkoon kielemme altis tunnustamaan, että ”Jeesus Kristus on Herra.” Antakoon Herra viisautta ja sydämenuskoa, että ymmärrämme myös tänä vuonna nämä Pietarin kautta tulleet Jumalan sanat: ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla” (Apt. 4:12). Aamen.