30.6.2016

Hartauskirjoitus - Kehotus iloon ja riemuun (Uutis-Jousi 15.5.2011)


Joku on laskenut, että pelkästään Uudessa testamentissa kehotetaan iloitsemaan ja riemuitsemaan 73 kertaa. Se on paljon se! Kristittyjen pyhä kirja ei ole siis mikään synkistelyn manuaali vaan ilon oppikirja. Siksi sen ydinsisältöä kutsutaan evankeliumiksi, ilosanomaksi.

Apostoli Paavali antaa hyvän esimerkin kristillisestä ilosta. Vankisellinsä kurjuudesta käsin hän silti tahtoo rohkaista uskonystäviään Filippissä näin heille kirjoittaen: ”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa!” (4:4).

Vietämme tänään Jubilate-sunnuntaita. Suomennettuna kyseessä on riemupyhä. Se on saanut nimensä päivän Psalmista: ”Kohota Jumalalle riemuhuuto, maa, riemuitkaa, maan asukkaat!” (66:1). Nyt on riemuhuudon aika!

Meitä kristittyjä kutsutaan iloon ja riemuun. Se on kehotus, suoranainen käsky huutomerkin kera! Ilo on tahtotila, päätöstä olla iloinen siitä, mitä Jumalan lapsena on ja mitä on häneltä lahjaksi saanut. Pääsiäisaika on ennen kaikkea ilon aikaa. Syvin ilo nousee siitä, että hauta on tyhjä ja kuoleman valta on voitettu – Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Jopa silloin kun oma elämä on umpikujassa kuin Paavalilla vankityrmässä, silti voi löytää ilon. Sisäisen ilon. Paras ilo on se, minkä Jumala voi antaa suoraan sydämeen. Juuri tätä on usko ja taivasten valtakunta perimmältään: se on vanhurskautta, rauhaa ja ILOA, jotka Pyhä Henki antaa (Room 14:17).