28.6.2016

Katteettomat ihmislupaukset, täyttyvät Herran lupaukset (Vesannon joulu 2006)


Tuskin mikään satuttaa ihmistä enemmän kuin se, että jos annettu lupaus rikotaan. Lupaus jää näin katteettomaksi. Pettymys viiltää syvältä, kun isä ei viekään poikaansa jääkiekkopeliin, kun avioliiton uskollisuuden lupaus päättyy uskottomuuteen, kun käymään luvannut omainen jättää sairaalakäynnin väliin tai kun luvattu työpaikka jää saamatta. Syvä, väärinkohdelluksi tulemisen tunne iskee vasten kasvoja sitä, joka jää pitelemään kädessään tyhjästä lupauksesta saatua luuta. Kukaan ei voi olla ottamatta tällaista pettymystä henkilökohtaisesti. Lunastamaton lupaus syöpyy ikuisesti ihmismuistiin.

Varmasti jokainen meistä on kohdannut elämässään tilanteita, joissa meille annettu lupaus on jäänyt täyttymättä. Osa on ollut pikkujuttuja, toiset huomattavasti suurempia. Rehellisyyden nimessä on kai tunnustettava – varsinkin näin pikkupaaston aikana – että olemme toimineet myös itse sillä puolella aitaa, josta on lähetetty katteettomia lupauksia. ”Sinähän lupasit!”, on liiankin tuttu huudahdus monen korvissa. Etenkin nyt jouluaikaan valmistautuessa on sen verran paljon muistettavaa ja tehtävää, ettei olisi mikään ihme, jos ennalta annetuista lupauksista joutuisi vähän tinkimään. Ehkä olisi syytä luvata vähemmän, mutta panostaa niihin enemmän. Laatu korvaa lupauksissakin määrän. 

Mitä sellaista Sinä tahtoisit luvata lähimmäisellesi jouluksi, josta kykenisit myös pitämään kiinni?

Katteettomat, tyhjät lupaukset kuuluvat ihmisyyteen – se on vain hyväksyttävä. Siellä missä on inhimillistä toimintaa, siellä tapahtuu myös erehdyksiä. Lupauksia ei voida läheskään aina täyttää, vaikka rehellistä yritystä olisikin mukana. Olipa kyseessä seurakunta, kunnallishallinto, eduskunta, terveydenhoito, koulu- tai yritysmaailma, niin samaan todellisuuteen on havahduttava. Siellä missä on lupaus, siellä vaanii myös katteeton lupaus.

Onneksi ihmisten antamat epätäydelliset lupaukset eivät ole maailmamme ainoat lupaukset. Maailmalle on näet annettu täydellinen lupaus, jonka Jumala on itse täyttänyt ja ilmoittanut enkeliensä kautta: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” (Lk. 2:10-11). Tätä lupausta ei peruta eikä pureta. Sitä ei muuteta tai jatkojalosteta. Se on ja pysyy. Se koskee yhtä lailla jokaista ihmistä. ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” 

Lupauksesta ei jää osattomaksi kukaan. Sen saa ottaa vastaan henkilökohtaisesti. Kukapa ei haluaisi iloita muiden kanssa näin valtavasta lupauksesta!

Kristinuskon hienoimpia piirteitä on se, ettei se elä ainoastaan menneen ajan tapahtumissa, vaan iloitsee nykyhetkessä pelastuksen todellisuudesta. Seurakunta saa kokea toistuvasti samaa iloa kuin paimenet ja idäntietäjät kohdatessaan vastasyntyneen Jeesus-lapsen vaatimattomassa tallissa, Betlehemissä. 

Sanat ”Tänään teille on syntynyt Vapahtaja” ilmaisevat meille, että jouluna saamme tässä ja nyt, siis tänään, ottaa vastaan Jumalan lupauksen. Hänen lupauksensa täyttyy keskellämme. Profeettojen suulla annetut lupaukset tuovat yhä uudelleen ja uudelleen valon pimeään Pohjolaan: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon” (Jes. 9:1).

Tahtoisin luvata Sinulle onnistuneen ja rauhaisan joulun. Valitettavasti en tähän pysty, tai jos väittäisin kykeneväni, niin silloin altistaisin itseni katteettomalla lupaukselle. Sen sijaan voin toivottaa Sinulle siunattua joulunaikaa ja iloista joulumieltä. Lohduttavaa on tietää, että Herra on lupauksiensa kanssa lähellä olivatpa joulujuhlamme olosuhteet, väkimäärät tai mielialat millaiset tahansa. Joulun sanomaa kun ei voi pilata ihmiskäsin tai lupauksin. 

Aitoa, sydämen joulua tasapuolisesti jokaiselle säädylle!