30.6.2016

Saarna 2. paastonajan sunnuntai 21.2.2016 (Reminiscere)


Matt. 15:21-28
Jeesus meni Tyroksen ja Sidonin seudulle. Siellä muuan kanaanilainen nainen, sen seudun asukas, tuli ja huusi: "Herra, Daavidin Poika, armahda minua! Paha henki vaivaa kauheasti tytärtäni." Mutta hän ei vastannut naiselle mitään.
Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja pyysivät: "Tee hänelle jotakin. Hän kulkee perässämme ja huutaa." Mutta Jeesus vastasi: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten." Silti nainen tuli lähemmäs, heittäytyi maahan Jeesuksen eteen ja sanoi: "Herra, auta minua!" Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." "Ei olekaan, Herra", vastasi nainen, "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve.

Olet kenties seurannut viime päivinä Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaan Donald Trumpin ja paavi Franciscuksen välistä nokittelua. Trump'han on tunnettu jyrkistä lausunnoistaan etenkin maahantulopolitiikan suhteen. Hän unelmoi laajasta muurista Meksikon rajalle, jolla estettäisiin luvattomien siirtolaisten tuleminen Amerikkaan. Trump on myös tehnyt paljon korostaakseen uskoaan ja esiintynyt tilaisuuksissaan äitinsä antama Raamattu kädessään.     

Tähän paavi totesi, että ”sellainen henkilö joka suunnittelee muurien eikä siltojen rakentamista, ei voi olla kristitty.”

Ottamatta tässä kantaa Trumpin kristillisyyteen, on paavin huomiossa perää. Kristitty ei rakenna muureja vaan siltoja. Siltoja ihmisten ja Jumalan välille.   

Katsotaanpa millaisia muureja evankeliumin kanaanilaisnainen kohtasi. 

Hän oli nainen. Hän oli eriuskoinen kuin Jeesus ja opetuslapset. Mikäli vieraat naiset rohkenivat puhutella tällä tavalla miehiä, sitä ei katsottu hyvällä – saati sitten kanaanilaisnainen juutalaista miestä. Luultavasti se olisi hätkähdyttävää tänäkin päivänä, jos esimerkiksi  somalinainen tulisi vastaavasti puhuttelemaan kantasuomalaista miestä. Rasismi ja jopa naisviha näkyy evankeliumissa. Nainen joutui kokemaan tylyyden muurin. 

Vai mitä sanotte siitä, miten Jeesus kohtelee tyttärensä sairauden takia hädissään olevaa naista. Ensiksi Jeesus ei vastaa mitään. Sitten hän korostaa jyrkästi uskontojen välistä juopaa: "Ei minua ole lähetetty muita kuin Israelin kansan kadonneita lampaita varten". Juutalaiset kutsuivat pakanoita usein koiriksi, saastaisiksi. Vaikka nainen heittäytyy nöyrästi maahan, Vapahtaja jatkaa tylyttämistä: ”Ei ole oikein ottaa lapsilta leipä ja heittää se koiranpenikoille." Mitä ihmettä? Jeesus vertaa naista koiranpenikkaan, jolle ei kuuluu pyhän kansan, Jumalan lasten, määräosaa! Huh, huh – hurjaa kohtelua kaikin tavoin! Nainen saa ainakin minun varauksettoman sympatian.  

Rasismi, eri usko ja sukupuoli, Jeesuksen osoittama tylyys ja pahojen henkien vaivaama tytär. Siinä korkeat muurit, joita kanaanilaisnainen kohtasi. Realistisesti katsottuna tilanne oli karu ja toivoton.

Mutta se mikä maailmassa on toivotonta, on uskolle mahdollista. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo” (Mk 9:23). Nainen ei antanut periksi, hän uskoi. Moni olisi jo luovuttanut muttei tämä nainen. Pelissä oli liian paljon – hänen tyttärensä terveys ja koko perheen pelastuminen. Hän tiesi jopa paremmin kuin opetuslapset, kuka Jeesus todellisuudessa oli: ”Herra, Daavidin Poika, armahda minua!” Siksi hän ei antaisi periksi kunnes saisi tarvitsemansa. Nainen uskoi, että vaikka hän saisi pelkän murusen Messiaalta, sekin riittäisi: "mutta saavathan koiratkin syödä isäntänsä pöydältä putoilevia palasia". Naisen sinnikäs, muureja rikkova usko, palkittiin. Lopulta Jeesus sanoi hänelle: "Suuri on sinun uskosi, nainen! Tapahtukoon niin kuin tahdot." Siitä hetkestä tytär oli terve.   

Kanaanilaisnaisen usko asettaa meille esikuvan. Hän on aivan kuin  monet nykyäidit, jotka eivät sairaiden lastensa kohdalla alistu yhden lääkäriin väärään diagnoosiin tai pysähdy Kelan byrokratian raateleviin rattaisiin. Omien lasten puolesta taistellaan. Naarasleijonan lailla.

Mitä muureja sinun elämässäsi on? Näetkö niitä perheessäsi, lähipiirissäsi, Toivakassa, omassa seurakunnassamme? Mitä siltoja sinä voisit olla rakentamassa? 

Jeesus otti selvästi opiksi ja muutti käytöstään. Nainen auttoi häntä ymmärtämään oman tehtävänsä kirkkaammin: Jeesus oli tullut kaikkia ihmisiä varten, ei yksin Israelia.

Ajattelussaan voi kasvaa ja muuttua. Se on oikeasti mahdollista. Jos emme seurakuntana kuule maailmaa hätää, olemme tylyjä lähimmäisiä. Mikäli taas kuuntelemme ja tulemme rinnalle, maailma muuttuu. Me muutumme. Onko tässä se syy, miksi kirkko on monelle suomalaiselle vieras – emme kuuntele, emme ota opiksi?      

Oletko antamassa periksi? Sanotko: –Ei se Jeesus minua auta! Jeesus on ollut minulle tyly!

Liian paljon on pelissä, jotta antaisimme periksi. Pelissä kun ei ole ainoastaan tämä ajallinen elämä, vaan iankaikkisuus. Suurin palkinto on edessäpäin. Sen eteen taistelemme. Emme vain itseämme, vaan perhettämme, ystäviämme ja koko maailmaan varten. 

Kanaanilaisnaisia riittää lähellä ja kaukana. Eräs suomenruotsalainen virsi opettaa meitä: "Pyytävä saava on, etsivä löytää." Sanasi on tämä muuttumaton. Orjia kutsut näin Kuninkaan pöytään: "Tulkaa, jo kaikki nyt valmiina on!" Puoleesi huutava Kanaanin nainen rukoukseensa sai vastauksen. Myös minun pyyntöni on samanlainen. Ennen kuin armahdat, taukoa en” (335:5).

Ehtoollispöytä on katettuna tänäänkin: kaikki nyt valmiina on. Saat ehkä pieneltä tuntuvan leivänmurusen. Vapahtajalta saatuna siinä on kuitenkin elämäsi eväät. Kaikki mitä tarvitset. Jos uskot.