28.6.2016

Muista minua! (Uutis-Jousi 17.2.2008)


Päivän Psalmissa sanotaan: ”Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi” (25:6).
                     
Muista minua. Näillä sanoilla nöyrä rukoilija pyytää Herraa muistamaan häntä, olemaan kaikessa hänen apunsa ja turvansa. Lähtökohtana rukoilijalla on, että Herra myös tekee niin kuin hän pyytää. Hänellä on luja luottamus Jumalan hyvyyteen: ”Sinuun minä luotan aina” (25:5).
                     
Tämän perusteella voi päätellä, että kyseinen ihminen on selvästi saanut kokea aiemmin Jumalan huolenpitoa. Hätä on kuultu. Usko ja toivo on palkittu ennemmin tai myöhemmin: ”Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi” (25:3). Tästä syvästä luottamuksesta kumpuaa psalmistin vuoropuhelu Luojansa kanssa.
                     
Kaiken taustalla on ihmetys - kenties juuri samaisen rukoilijan ihmetys – siitä, että Jumala jaksaa muistaa pientä, mitätöntä ihmistä. Yksittäistä ihmistä, joka on kuin hiekanjyvänen tässä valtavassa maailmankaikkeudessa: ”Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen -- mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen” (8:4-5).
                     
Nämä psalmistin kokemukset rohkaiskoot meitä entistä elävämpään yhteyteen Herramme kanssa. Saamme rukouksessa pyytää, että hän muistaa meitä pieniä ihmislapsia joka ikinen päivä, aina ja kaikkialla. Että hän muistaa rakkaitamme ja kaikkia lähimmäisiämme. Ja tämän hän myös varmasti tekee, sillä muistaminen kuuluu Kaikkivaltiaamme ominaisuuksiin. Omaa olemustaan hän ei nimittäin voi kieltää (2. Tim. 2:13). Hän on alati uskollinen, vaikka me emme sitä olekaan.
                     
Olennaista on käsittää tänä muistamisen sunnuntaina, että vaikka itse koemme muistuttavamme Herraa hänen velvollisuuksistaan, niin itse asiassa teemme niin itsellemme. Sillä meistäkö olisi Jumalan käskijöiksi ja muistuttajiksi! Huudolla ”Muista minua!” muistutamme itseämme siitä, millainen Jumalamme on. Hän on hyvä, uskollinen ja laupias. Hän ei unohda. Hän vastaa kyllä ajallaan lastensa hätään. Niin hän on tehnyt aina ja tulee myös aina tekemään. Tätä Herran uskollisuutta on syytä toitottaa itselleen ja muille jatkuvasti. Varsinkin nyt alkaneena paastonaikana. 

Elävä usko syntyy juuri muistamisesta, Herran ja lähimmäisten. 

Tahdothan omistaa sellaisen Hänen armonsa avulla?