30.6.2016

Saarna pääsiäisyö 26.3.2016


Mark. 16:1-8
Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
     Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’”
     Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.

Tiedätte hummerin, tuon suuren ravun näköisen äyriäisen? Hummerilla on kova kuoripanssari, joka suojaa sitä. Itse hummeri onkin hyvin pehmeä ja sen liha tunnettua herkkua monissa maissa. Tainnut useampikin sitä täällä olevistakin maistaa? 

Hummerin suojapanssari on kuitenkin jäykkä, se ei kasva äyriäisen mukana. Sitä varten se joutuu menemään kivien väliin suojaan kasvattaakseen uuden suojapanssarin. Suurimmat hummerit ovat olleet yli puolimetrisiä ja painaneet yli 20 kiloa, joten arvattavasti kuorenmuutoksia on ollut kymmeniä.    

Hummeri vaihtaa panssarinsa, koska vanha rupeaa ahdistamaan. Kuoresta uhkaa tulla vankila. Hummeri ei mene huvikseen kivenkoloon, vaan koska sen on pakko. Ahdistus pakottaa sen muutokseen. 

Leikitään ajatuksella: Mitä jos hummeri menisi ahdistuksessaan lääkäriin ja lääkäri määräisi pahaan oloon pelkästään rauhoittavia pillereitä? Hummeri puudutettaisiin niin, ettei se tuntisi enää ahdistusta kuoressaan. Se vain jatkaisi elämäänsä. Lopulta ahdas kuori tukehduttaisi sen. Koskaan sille ei tulisi mieleen, että pitäisi kaivautua suojaan ja uudistua. 

Stressi pelastaa hummerin. Se on sille uuden alku. Luulisi, etteivät näin stressaantuneet eliöt eläisi kovinkaan kauan, mutta mitä vielä: niiden keski-ikä pyörii 70 vuoden seutuvilla. Hämmästyttävä saavutus äyriäiseltä!  
---

Näin yllättäen Hummeri-esimerkki opettaa meille Jeesuksesta, pääsiäisestä, ensimmäisten opetuslasten tilanteesta ja omasta elämästämme.

Jeesus eli elämäänsä paineen alla, kaikki eivät hänen opetuksistaan ja ihmeistään pitäneet. Vihaajien määrä hallitusmiehissä kasvoi. Viha johti tuomioon, väkivaltaan, piinaan ja kärsimykseen. Vapahtaja kärsi julmimman mahdollisen kuoleman, kiduttavan naulaamisen ristille. 

Jeesus koki ahdistusta. Hän rukoili vielä ennen vangitsemistaan Getsemanessa "Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois.” Häntä pelotti ja hän oli niin stressaantunut, että hikoili veripisaroita. Mutta silti hän pyysi taivaan Isältä: ”Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun."

Mitä jos Jeesus ei olisi suostunut häntä odottavaan? 

Ei ristinsovitusta, ei muodonmuutosta uuteen elämään ylösnousemuksessa. Ei sitä, että hän pystyisi Pyhän Henkensä kautta olemaan kaikkialla ajasta ja paikasta riippumatta. Jeesus meni kirjaimellisesti kiven koloon, kalliohautaan, ja nousi sieltä uudistuneena Herrana. Ahdistuksesta syntyi elämää. 

Opetuslapset pakenivat. Sulkeutuivat talon yläsaliin lukkojen taakse. He pelkäsivät. He epäilivät, että oliko Jeesus sittenkään luvattu Messias. He vaipuivat kauhussa kuoreensa. 

Helluntaina kuitenkin kaikki muuttui. Tyhjän haudan kokemukset saivat selityksen. Pyhä Henki vuodatettiin. Valtavasta kriisistä syntyi maailman suuri liike, kristinusko. Kärsimyksen rististä tuli voiton risti. Ahdistuksesta syntyi elämää. 

Entä me? Kuulumme yhdessä ja seurakuntana tähän samaan kertomukseen. Jeesus ei luvannut helppoa tietä meillekään: ”Maailmassa te olette ahtaalla”, hän sanoi ennen kuolemaansa. Samalla hän kuitenkin vakuutti: ”mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.” 

Joskus epäusko vaivaa, stressi, pelot, monenlaiset vaikeudet. Ajoittain pitää mennä kiven koloon, ottaa taka-askeleita. Epämukavuutta tarvitaan, jotta voisi uudistua. Kun rohkenemme jättäytyä Jumalan varaan, hän voi kääntää koettelemukset kasvuksi, syvemmäksi elämäksi. Kristuksessa meidän ei tarvitse pelätä mitään, eikä väistää rohkeitakaan valintoja. Ahdistuksesta syntyy elämää.  

Ylösnousseessa Jeesuksessa Kristuksessa emme saaneet vain uusia kuoria, vaan hän synnyttää häneen uskovissa kokonaan uuden ihmisen. Saamme hänessä uuden toivon, joka ulottuu jopa  maallisen ajan yli. Tyhjältä haudalta kuulemme pääsiäisen sanat, jotka saamme omistaa: 

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2 Kor. 5:17).

Suuressa laupeudessaan Jumala [hän] on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana” (1 Piet. 1:3-5).