28.6.2016

Etsikkoaikoja (Uutis-Jousi 16.8.2009)


On taas se aika vuodesta, että kiirettä pitää. Monella on ollut mieluisa hoppu tarpoa marjametsässä, jottei mehut jäisi tekemättä ja pakastimet täyttämättä. Elonkorjuun vilkkaimmat ajat ovat käsillä. Koulut ja harrastukset ovat pyörähtäneet täydellä höyryllä käyntiin.   

Huomaamme, että monessa asiassa on meneillään ”etsikkoaika”. Ellei tiettyjä toimenpiteitä tehdä oikeaan aikaan, niin silloin menetetään mahdollisuus onnistua. Näin etsikkoaika voidaan myös hukata. Marjoja ei voi poimia minä hetkenä tahansa, vilja pitää korjata sille varattuna aikana, harrastuksiin mentävä tietyllä kellonlyömällä. ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla”, sanotaan Sanassa. Ihmiselle jää vastuu siitä, miten hän määrähetkensä käyttää ja kuinka hän toimii oman elämänsä ratkaisevilla hetkillään. 

”Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan.”

Näin sanotaan ev.lut. kirkon käsikirjassa tämän pyhäpäivän kohdalla. Aivan kuten etsikkoajat kohtaavat meitä maallisissa askareissa, niin ne kohtaavat meitä myös hengellisessä elämässämme. 

Joka päivä eteemme avautuu uusia tienristeyksiä, joissa pitää päättää mihin suuntaan matkaa jatketaan. Ratkaisua ei voi loputtomiin viivyttää, ennen pitkää päätös on tehtävä. Kyselemmekö silloin Herran tahtoa vai vaellammeko pelkästään oman viisautemme varassa? Hukkaammeko taivaan aarteet ennemmin kuin maalliset? Emme suinkaan! – Jos emme jätä metsän ja peltojen kalleuksia hyödyntämättä niiden etsikkoaikana, niin emme kai tahdo tehdä sitä myöskään taivasten valtakunnan aarteiden kohdalla! 

Jumala odottaa päätöstäsi. Hän vartoo sitä jo tänään, päivänä etsikon. Kun hän puhuu, niin vastuu jää kuulijalle, Sinulle ja minulle: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne ” (Hepr. 3:15).