Saarna pitkäperjantai 25.3.2016

Luuk. 23:32-46

Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: »Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.» Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.

   Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: »Muita hän kyllä on auttanut - auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu.» Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: »Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.» Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: »Tämä on juutalaisten kuningas.»

   Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: »Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!» Mutta toinen moitti häntä: »Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.» Ja hän sanoi: »Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.» Jeesus vastasi: »Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.»

   Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: »Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.» Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.

John Wesley oli 1700-luvulla elänyt tunnettu anglikaaninen pappi ja kristitty teologi.

Kun hän oli kerran palaamassa iltajumalanpalveluksesta kotiinsa, hänen kimppuunsa käytiin. Ryöstäjä huomasi kuitenkin epäonnekseen, että papilla oli vain vähän rahaa ja kristillistä kirjallisuutta. Kun varas oli lähdössä pois, Wesley huusi: ”Pysähdy! Minulla on sinulle annettavaa.” Yllättynyt mies jähmettyi paikalleen. ”Ystäväni,” sanoi Wesley, ”saatat vielä katua sitä, jos elämäsi jatkuu tällaisena. Jos tulet katumukseen, annan sinulle jotain muistettavaa: ”Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä!” Ryöstäjä kiiruhti pois, ja Wesley rukoili, että hänen sanansa saisivat kantaa  hedelmää miehen sydämessä.

Vuosia myöhemmin Wesley oli kättelemässä seurakuntalaisia palveluksen jälkeen. Eräs mies lähestyi häntä. Hän kertoi Wesleylle olevansa hänet aikanaan ryöstänyt mies. Nyt hän oli uskossa Kristukseen ja menestynyt liikemies. ”Olen kaikesta sinulle velkaa”, sanoi muuttunut mies. Tähän Wesley: ”Voi hyvä ystäväni, et ole minulle mitään velkaa. Olemme ainoastaan velkaa kalliille Kristuksen verelle, joka puhdistaa meidät kaikesta synnistä!”

Pitkäperjantain risti on esillä, jotta polvistuisimme sen ääreen. Kristuksen veri puhdistaa, uudistaa. Mutta otammeko sen vastaan, kuten kertomuksen ryöstäjä?

Jeesus rukoili pahantekijöidensä puolesta. Mutta voimmeko sanoa, että hänet ristiinnaulinneet olisivat tehneet Jumalan tahdon? Emme kai voi ajatella, että Jumala kerran ilomielin palkitsee roomalaiset sotilaat ja heidän käskijänsä hirvittävästä teostaan?

Ristintyö on. Anteeksianto on tarjolla. Mutta se ei ole poljettavissa. Onko synti kadonnut kielestämme? Ennen se oli vahva sana, omalla tavalla kunnioitusta herättävä, vakava sana. Mutta jonnekin se on kadonnut. Miksi? Eikö kukaan tee enää syntiä? Uskooko joku vielä synnin olemassaoloon? Mihinkä ristiä tarvitaan, jos syntiä ei ole?  

Kristillinen anteeksianto ei tarkoita Jumala-kuvaa, jossa pilvenreunalla istuva partasuinen, hymyilevä vaari ei laita ihmisiä lainkaan vastuuseen heidän tekemisistään. Pitkäperjantain sovitus ei saa perustua ylimieliselle asenteelle: "Kyllä Jumala minulle kaiken anteeksi antaa, sehän on hänen työnsä!” 

Apt. 3:19-20: ”Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan...”

2. Piet 3:9: ”Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.”

Jumalan sana ei tue sellaista käsitystä, että koska Jeesus on rukoillut puolestamme, kaikki olisi tuosta vain anteeksi annettu. Sanoma on ennemminkin: Katukaa ja kääntykää Jumalan puoleen, jotta syntinne pyyhittäisiin pois!

Jeesus rukoili Jumalaa pidättämään vihaansa: Anna roomalaisille sotilaille, jotka minut ristiinnaulitsevat, mahdollisuus katua. Anna vihaisella kansanjoukolle mahdollisuus sopia, Isä, sinun kanssasi. Anna kaikille pahaa tehneille mahdollisuus sovitukseen. Minä maksan hinnan maailman pahuudesta. Isä, pidättele vihaasi. Anna heille mahdollisuus katua, puhdistautua, tulla uudeksi.

Tällaiseksi minä tulkitsen Jeesuksen rukouksen. Herra ei tyytynyt ihmiskuvaan, joka ei voisi muuksi muuttua. Eikä siihen, etteikö parannusta tarvitsisi tehdä. 

Pitkäperjantai ei päästä helpolla. Luterilaisenkin kristityn tulee tehdä parannusta, joka päivä. Sitä ei tarvitse kuitenkaan tehdä omassa voimassa. Voimme palata kasteen armoon, Jumalan lupauksiin. 

Katekismuksemme opettaa: ”Kasteessa Jumala liittää meidät Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jumalan Poika on kuollut puolestamme, ja hänen voittonsa kuolemasta antaa meille osallisuuden uuteen elämään./ Kaste velvoittaa luottamaan yksin Kristukseen ja elämään hänen esimerkkinsä mukaisesti. Joudumme kuitenkin joka päivä tunnustamaan, että uuden ihmisen rinnalla meissä elää itsekäs, vanha ihminen, joka vetää meitä pois Jumalan luota./ Kerran saatu kaste kantaa läpi koko elämän. Kasteen liitto on varma silloinkin, kun uskomme horjuu. Kun turvaamme kasteen armoon, meidän ei tarvitse omin voimin tehdä parannusta. Pyhä Henki kitkee meistä joka päivä itsekkyyttämme ja herättää meissä uutta uskoa ja rakkautta. Kaste antaa meille rohkeuden sekä elää että kuolla.”

Emme voi olla hiljaa. Saarnaamme syntien anteeksiantamusta sanoin ja teoin. Alkuajoista saakka kristityt ovat julistaneet tätä sanomaa ja tekevät yhä. Ehkä vielä toiset 2000 vuotta, tai kuinka kauan, emme tiedä.

Jumala ei pakota ketään mihinkään. Hän ei pakota ottamaan vastaan anteeksiantoaan, joka on hänen ristiinnaulitussa Pojassaan. Hän tarjoaa sitä ja tuo sen armovälineissään saatavillemme. Wesleyn sanoin sanomme toisillemme ja niille, jotka eivät ole vielä heränneet vastaanottamaan anteeksiannon sanomaa: ”Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä!”