30.6.2016

Saarna 3. adventtisunnuntai 13.12.2015


Matt. 11:2-10
Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: "Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?" Jeesus vastasi heille: "Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju." Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: "Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu: - Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien."

Euroopan kidutuksen vastainen komitea on moittinut Suomea vuosikausia vankien huonoista oloista. Komitea on arvostellut muun muassa vankiloiden vessattomia paljusellejä, poliisivankiloiden huonoa terveydenhoitoa ja pakkopaidan käyttöä.

Jos kauhistelemme televisiosta eläinten kohtelua, niin tätäkään ongelmaa ei saa katsoa ylen. Huonoin kohdelluista vangeista tulee vielä enemmän rikki menneitä kansalaisia. Näissä olosuhteissa on vaikea säilyttää elävää toivoa. Puhuttamattakaan jouluilosta. Onneksi Suomen vankiloissa on vankilapappeja ja siellä käy myös muita evankelistoja. Vapahtajan syntymästä kertova ilosanoma on nimittäin tarkoitettu rajoituksetta kaikille ihmisille, olipa vanki tai ei.  

Jos nykyajan vangeilla on verrattain karut oltavat selleissään, sitä enemmän Johannes Kastajalla. Tuolloin ei tunnettu minkäänlaista kidutuksen vastaista komiteaa. Johannes virui epäonnisena vankilassa. Hän oli joutunut sinne, koska oli julkisesti arvostellut vallanpitäjä Herodeksen epäpyhää ihmissuhdetta: hän oli ottanut itselleen veljensä vaimon. Lopulta Johanneksen vangitseminen johti hänen mestaukseen. Totuudellista Jumalan sanaa ei mielellään kuultu. Silloinkaan.

Johannes oli karu mies, joka oli tottunut ankariin olosuhteisiin. Hän oli asunut erämaassa ruokanaan ainoastaan heinäsirkat ja villimehiläisten hunaja. Vaatteenaan kamelinkarvatakki ja nahkavyö. Tulta ja tappuraa oli hänen julistuksensa: ”Tehkää hedelmää, jossa kääntymyksenne näkyy!... Kirves on jo pantu puun juurelle. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen” (Mt. 3:8,10).

Tätä taustaa vasten ymmärrämme Jeesuksen varsin ironisen lausahduksen: ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan!” - Ei Johannes ollut ruoko, hän oli vahva kuin petäjä! Ei hän ollut tuulella käypä, jonka ajatuksia niin vain voitaisiin  horjuttaa! Ei hän ollut hienohelma, joka olisi keikaroinut ulkoisilla koristeilla!

Tämä pyhä mies virui pimeässä sellissään. Johannes ei välittänyt kahleista, kaltereista ja paljuista. Vankilan huono ruokakaan ei ollut ongelma, olihan hän tottunut paastoamaan päiväkausia erämaassa. Kylmät yöt olivat tuttuja, niihin oli karaistunut. Paljon huonommillakin alustoilla hän oli yönsä viettänyt. Johannes oli nähnyt miltei kaiken, ei häntä pienet heilauttaneet. Hän tiesi senkin, että hänet todennäköisesti mestattaisiin mielipiteidensä takia. Kuolema ei pelottanut häntä. Mutta eräs asia painoi hänen mieltään. Oliko Jeesus sittenkään luvattu Messias?

Johanneksen pettymys oli ymmärrettävää: vankilan pimeys vaikuttaa vahvimpaankin mieleen. Johannes oli odottanut Jeesukselta selvempiä toimia. Hän toivoi Messiasta, voideltua kuningasta, joka laittaisi epäkohdat kuntoon ja toisi rauhan. Kuningasta, joka ottaisi rautaisen valtikan ja rupeaisi hallitsemaan Israelia oikeudenmukaisesti. Kuningas Daavidia suurempi hahmo oli Johanneksella mielessä. Hän oli ladannut kaikki toiveensa häneen. Jeesuksen piti lunastaa hänen oma profetiansa: ”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu" (Mt. 3:11-12).

Tässä piili Johanneksen epäuskon siemen. Jeesus ei vastannut sitä kuvaa Messiaasta, joka hänellä oli. Entinen uskonvarmuus uhkasi haihtua sellin pimeyteen. Asiasta pitäisi saada selko. Siksi Johannes lähetti opetuslapsensa kysymään Jeesukselta: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?”  

Vastauksessaan Jeesus sanoo: ”Autuas se, joka ei minua torju.” Vanha raamatunkäännös selventää asiaa ehkä vielä paremmin: ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.”

Onnellinen on ihminen, joka ei loukkaannu Jeesukseen. Johannes oli vankilassa loukkaantunut Jeesukseen, koska hän ei toiminut odotuksien mukaan. Johannes oli alkanut epäillä. Tuttu reaktio myös meille – Jumala ei mielestämme toimi aina niin kuin pitäisi. Meitä riisutaan, meiltä viedään rakkaitamme pois, koemme suuria elämänvaikeuksia. Rupeamme epäilemään ja syytämme Herraa. Olemme kuin Johannes pimeässä sellissä, emme näe Jumalan kirkkautta huolten sumentamilla silmillämme. Pahimmillaan suljemme orastavan toivon omilla teoillamme.    
    
Vapahtaja kehotti epätoivoista Johannesta katsomaan hänen tekojaan ja sanojaan ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette...”. Yhä on tämä kehotus voimassa. 

Ihmettelemme joulun salaisuutta, sitä elämää, jossa näkyy Jumalan ihmeelliset teot. Tässä on joulun ydin, siinä mitä Jumala on valmistanut ja mitä hän yhä uudelleen antaa meille. Omasta elämäntilanteestamme on käännettävä katse Jeesukseen, luotettava yksin häneen. Raivatkaamme Herran avulla tilaa epäuskoltamme! Jos olet vielä lukittautunut epäuskon selliisi, usko ja ota vastaan lupaus Jeesukselta Kristukselta, sinun Vapahtajaltasi: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus. Sinä teet runsaaksi riemun, annat suuren ilon... Ikeen, joka painaa heidän hartioitaan, valjaat, jotka painavat olkapäitä, ja heidän käskijänsä sauvan sinä murskaat... Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille” (Jes. 9:1-5).

Jeesus kehottaa meitä näin adventin aikana: ”Älä loukkaannu minuun! Autuas se, joka ei minua torju!” 

(Saarna perustuu Maaningan kirkossa pidettyyn saarnaan vuodelta 2009)