Saarna 6. sunnuntai pääsiäisestä (Exaudi) 8.6.2016

Vanhan testamentin suuri teema on, miten Jumala valitsi Israelin omaisuuskansakseen muiden kansojen keskuudesta ja miten hän on sitä johdattanut historiassa.

Siksi Vanhaa testamenttia tulee lukea aina tämä näkökulma mielessä: Mitä se tarkoitti ja tarkoittaa juutalaisille? Vaarana on lukea sitä pelkästään kristillisin silmälasein, jolloin tekstien alkuperäinen merkitys jopa vääristyy.

Toisaalta hyvin monet tekstit ovat päteviä nykypäivän kristityille. Rajoituksetta. Kristus poisti välimuurit ihmisten ja kansojen väliltä. Hänessä ei tehdä enää eroa: ”Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi” (Gal 3:28). Abrahamille annettu siunaus on tullut myös Jeesukseen uskovien osaksi: ”Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu” (Gal 3:29).

Mitä siunauksia kätkeytyy päivän Vanhan testamentin tekstiin? Kuulkaamme se vielä kerran:  

Jes 44:1-5

Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule,

kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!

Näin sanoo Herra, joka sinut loi

ja jo kohdussa sinut muovasi,

hän, joka auttaa sinua:

      -- Älä pelkää, palvelijani Jaakob,

sinä Jesurun, jonka olen valinnut.

Minä annan vesien virrata janoavalle,

purojen kuivaan maahan.

Minä vuodatan henkeni lapsiisi

ja siunaukseni vesoillesi,

ja he versovat kuin kaislikko,

kuin pajut purojen varsilla.

      Niin yksi sanoo: ”Minä kuulun Herralle”, toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä, kolmas kirjoittaa käteensä: ”Herran oma”, ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.

Jumala puhui nämä sanat profeetta Jesajan suulla. Israelilaiset olivat kovissa koetuksissa ja allapäin: he kärsivät kovin Babylonian pakkosiirtolaisuudessa. Ajat olivat kovat. Suurena vaarana oli menettää toivo. Pettäisikö Israelin Jumala valitun kansansa? Pääsevätkö he koskaan palaamaan luvattuun maahan?

Se elämä, mitä nyt elämme, ei ole kokonaan eri maailmasta. Koetuksissa elämme, yhdessä ja yksilöinä. Kun juutalaiset joutuivat elämään vieraiden uskontojen keskellä, samoin kristillinen identiteetti on puristuksissa tänä päivänä. Lukuisat tutkimukset, ja käytännön kokemukset, osoittavat kristillisen kasvatuksen vähentyneen kodeissa. Jos meinaa olla kristitty, siihen täytyy saada kasvatusta ja rohkaisua. Entistä enemmän seurakunnan jäsenyys on valintaa – kuulutaanko kirkkoon vai ei? Eletäänkö kristillisyyttä todeksi arjessa?  Miten seurakuntayhteys toteutuu?

Identiteetti.

Juuri tästä on kyse profeetta Jesajan välittämissä sanoissa. Uskovien identiteetistä. Siis siitä, miten käsitän itseni ja miten käsitämme itsemme seurakuntana.    
 

Kristillinen identiteetti määräytyy suhteessa Jumalaan. Ihminen on pieni, Jumala on suuri. Ymmärrämme, että Jumala kädessä on kaikki. Hän valitsee, auttaa ja siunaa oman tahtonsa mukaan: 

- ”Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule, kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!” 

- ”Näin sanoo Herra, joka sinut loi ja jo kohdussa sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua” 

- ”Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla.”

Vaikka Jumala toimii ihmisistä riippumatta, silti hän ei pakota yhteyteensä. Raamatusta saa sellaisen kuvan, että ihminen voi vastustaa Jumalan kutsua. Ihminen voi olla tunnustamatta syntejään,  elää ilman jumalanpalvelusyhteyttä ja antaa maailman murheiden hukuttaa itsensä. Toinen vaihtoehto on uskoa Jumalan lupauksiin, Pyhän Hengen uudistusvoimaan ja elää rohkeasti kristittynä  maailmassa.   

Ensimmäinen valinta vie tuhoon ja häpeään. Jälkimmäinen, uskontie, johtaa syntien anteeksiantamiseen, Jumalan lapseuteen, väärien pelkojen häviämiseen ja Pyhän Hengen siunauksiin.

Ihmeellinen on siunaus, jonka saamme lukea näin äitienpäivänä. Kun pysymme uskollisina, teemme oman osamme, niin Jumala lupaa: ”Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla.” - Siinäpä äitienpäivälahjaa kyllin itseltään Herralta! 

Olkoon uskontie kuinka kaita tahansa, sen valitsemme. Kestorukouksemme on, että Jumala synnyttää sisäisen erämaamme eloon, että janoava saa vettä. Kristillinen identiteetti alkaa janosta. Kaipuusta Jumalan yhteyteen. Halusta hengelliseen muutokseen, joka ylhäältä annetaan. Tähän tarpeeseen Jumala vastaa: ”Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan.” Jeesus sanoo: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, 'hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat', niin kuin kirjoituksissa sanotaan” (Joh 7:37-38).

Palestiinasta on löytynyt kaivauksissa saviastioita, joiden päällä on ollut kuninkaan nimi. Se merkitsee, että saviastian sisältö on kuulunut kuninkaalle. Muinoin orjille saatettiin tatuoida isäntänsä nimi ihoon. 

Olemmeko reilusti kristittyjä tässä maailmassa? Tunnustamme iloiten Herran nimeä? Olemme terveellä tavalla ylpeitä kristillisestä identiteetistä? Saviastian sisältömme kuuluu Herralle? Sydämiimme on tatuoitu ”Herran oma”? 

Tästä kaikesta Herra puhuu lopuksi Jesajan suulla: ”Niin yksi sanoo: ”Minä kuulun Herralle”, toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä, kolmas kirjoittaa käteensä: ”Herran oma”, ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.