28.6.2016

Narsismin haaste (KSML 15.4.2016)


Perinteisesti on ajateltu, että narsistinen luonnehäiriö syntyy varhaisessa lapsuudessa. Jos lapsi ei saa vanhemmiltaan tarpeeksi rakkautta, luontainen kehitys häiriintyy. Lisäksi perintötekijät ja lapsen oma temperamentti vaikuttavat.

On kuitenkin luultavaa, etteivät aiemmat teoriat ole huomioineet tarpeeksi opittujen mallien merkitystä. Vanhemmat vaikuttavat lapseen myös myöhemmällä iällä. Kasvatus pystyy ruokkimaan narsistista persoonallisuushäiriötä.   

Tätä tukee myös tutkimus. Hiljattain julkaistu artikkeli (Brummelman & Bushman 2015) tuo esiin, että vanhemmat, jotka opettavat lapsilleen heidän ylivertaisuuttaan, kasvattavat todennäköisemmin narsistisia lapsia. Mikäli vanhemmat antavat lapsen ymmärtää toistuvasti, että hän on muita selvästi ”spesiaalimpi” ja etuoikeutetumpi, he auttavat rakentamaan lapseensa narsistisen mallin. Narsismin ytimessä kun on tunne ylivertaisuudesta ja ainutlaatuisuudesta sekä tarpeesta saada erityiskohtelua. 

Miksi tämä on tärkeää tiedostaa? Kun lapsille, nuorille ja aikuisille opetetaan, että he ovat automaattisesti toisia parempia, he myös käyttäytyvät niin. Sanat luovat todellisuutta. Narsistinen asenne monistuu.

On vaarallista edistää ajattelua, jossa korostetaan yksilön ylivertaisuutta. Kasvatamme vihaa ja muureja, jos tolkutamme lapsillemme pienestä pitäen, että heidän oma egonsa, älykkyytensä, yhteiskuntaluokkansa, rotunsa, kansalaisuutensa, sukupuolensa, seksuaalisuutensa tai uskontonsa (uskonnottomuutensa) ovat parempia kuin muiden. Muut ovat alempiarvoisia, ”minä” on keskiössä.

Tutkimus osoittaa senkin, että narsismi on yleisempää länsimaissa kuin muualla. Viime vuosikymmeninä se on ollut edelleen kasvussa. Emmekä edes kunnolla tiedä sosiaalisen median ja nopeasti visualisoituneen kulttuurin vaikutusta persoonan kehitykseen.  

Tahdommeko yhä narsistisemman yhteiskunnan? Asenneilmasto ei lupaa hyvää. Onneksi myönteisempään kehitykseen voi vaikuttaa. Lapsia tulee rakastaa edelleen ehdoitta ja tervettä itsetuntoa luoden. Mutta se tulee tehdä ilman jalustalle nostamista, ilman toisten vähättelemistä, ilman ylemmyyden tunnetta.

Turvapaikanhakijat, seksuaalivähemmistöt, yhteiskunnan jakaantuminen hyvinvoiviin ja vähäosaisiin. Olemme haasteiden edessä. Tässä tilanteessa voi olla houkutus sortua narsistiseen ajatteluun, kaiken näkemiseen mustavalkoisena. Sen pahimpana piirteenä ilmenee empatian puute, täysi kykenemättömyys asettua toisen asemaan. Jos yksi narsisti saa pahaa aikaan perheessä tai työyhteisössä, mitä tuhannet yhteiskunnassa? Entä miljoonat maailmassa?

Annammeko narsismin voittaa?