30.6.2016

Hartauskirjoitus - Kuka siellä portilla kolkuttaa? (Uutis-Jousi 27.11.2011)


1. adventin epistolassa sanotaan: ”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän” (Ilm 3:20).

Kuka siellä portilla kolkuttaa?

Ovelta ovelle myyjät on ammattikunta jota eräällä tapaa ihailen. Työ vaatii sinnikkyyttä, nöyryyttä ja rohkeutta. Elanto ei tule helposti. Monille oville pitää kolkuttaa ennen kuin edes yksi avataan, ja siitä on vielä pitkä matka kaupantekoon.

Ovelta ovelle myyjän näkökulmasta tilanne on usein masentava. Television ääni kuuluu selvänä, valot ovat päällä, keskustelua kuuluu sisältä ja ihmisvarjot vilahtelevat ikkunassa, mutta ovea ei avata. Hellempi tai napakampi koputus, sama lopputulos – ovi pysyy visusti kiinni, vaikka väkeä on talossa.

Jeesus sanoo: ”Minä seison ovella ja kolkutan.” Adventin aikana Vapahtajamme kolkuttaa sydämiemme ovilla. Hellästi, kutsuvasti. Kuinka moni avaa? Vai joutuuko Jeesus pettymään yhä uudestaan suljettujen ovien takana?

Jeesus ei kauppaa meille mitään, koska hän ei tarvitse meiltä vastikkeita. Hän haluaa ainoastaan tuoda sydämiimme sekä koteihimme ilon ja rauhan. Hän tahtoo lahjoittaa meille sisäiset rikkaudet, taivaan katoamattomat rikkaudet. Mennessään hän ei varasta meiltä mitään, vaan tahtoo ottaa pois syntimme, huolemme, pettymyksemme, riitamme, heikkoutemme ja kipumme. Ja kerran hän lupaa johtaa meidät suuresta portista iankaikkiseen kotiin, taivaan kirkkauteen.

Tämän kaiken hän tekee rakkaudellisesti ja pakottomasti. Jeesus ei riko lukkoja tai laita jalkaansa oven väliin. Me itse päätämme vastaammeko hänen kohteliaaseen kutsuun.

”Minä seison ovella ja kolkutan.” Avaatko sinä porttisi Jeesukselle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti