28.6.2016

7 sekuntia (Ksml 6.2.2016)

Seitsemän sekunnin jälkeen elämämme on pitkälti päätetty: minkä näköisinä ja rotuisina maailmaan putkahdamme, mihin maahan ja kenelle synnymme, mihin uskontoon kuulumme.

Onko reilua, jos meitä rangaistaisiin jatkuvasti niiden ominaisuuksien vuoksi, joille emme voi mitään. Että meidän täytyisi tehdä kaikkemme olla olematta sellaisia kuin olemme. Muuttua toiseksi, koska eräät niin vaativat. Joutua kärsimään koko elämänsä synnyinlahjastaan.


Seitsemässä sekunnissa teemme arvion ihmisestä. Ensivaikutelmaa on vaikea muuttaa, vaikka olisi syytäkin. Joillekin se riittää - sinut on määritelty hetkessä.


On sanottu, että lapsen onnellisemmat sekunnit ovat seitsemän ensimmäistä: silloin hän ei vielä tiedä maailman pahuudesta mitään (7 Seconds - Youssou N'Dour, Neneh Cherry).


Mitä jos antaisimme toisillemme enemmän kuin seitsemän armonsekuntia?


Maailman lasten onnen pitää kestää tämän yli - pitäähän? Se tapahtuu vain jos päätämme niin. Rakastamme ehdoitta emmekä sido ihmisarvoa ulkoiseen.


Lait ja säädökset pitää säätää kaikille tasapuolisiksi. Järjestelmää tulee kehittää. Jokaisen täytyy olla vastuullinen teoistaan. Mutta lähtökohtainen vaino on epäinhimillistä.


Annammeko jokaiselle mahdollisuuden?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti