28.6.2016

Jubilate, riemuitkaa! (Uutis-Jousi 13.4.2008)


Päivän psalmissa sanotaan: ”Kohota Jumalalle riemuhuuto, maa, riemuitkaa, maan asukkaat! Laulakaa hänen nimensä kunniaa, kiittäkää ja ylistäkää häntä.” 
                                           
Meitä kutsutaan tänäänkin riemuitsemaan Herramme ylösnousemuksesta ja hänen kuoleman voitostaan. Tähän viittaa myös pyhän latinankielinen nimi Jubilate, joka tarkoittaa riemuitsemista. Pääsiäisen ihme, Jeesuksen ylösnousemus, vaikuttaa jatkuvasti hänen seurakuntansa keskellä.  Siksi meitä kehotetaan riemuitsemaan aidosti Herran ihmeellisistä teoista: ”Riemuitkaa maan asukkaat! Laulakaa hänen nimensä kunniaa, kiittäkää ja ylistäkää häntä.”
                                           
Kristityn vaellus ei ole mitenkään helppoa tässä ajassa. Riemuun ei totisesti ole aina aihetta. Monelle murhe ja vaiva ovat tutumpia seuralaisia. Jeesus tietää tämän: ”Totisesti, totisesti: te saatte itkeä ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi.” Kuinka lohduttavat ovatkaan Herramme sanat! Hän tietää vaikeutemme ja kulkee vierellämme Hyvän paimenen tavoin: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.”

Jeesus Kristus lupaa toivon siitä, että kaikki kääntyy vielä hyväksi: ”Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” Meille on siis annettu ilo, jota ei kukaan tai mikään voi ottaa meiltä pois: tie ikuiseen elämään on avattu! Tämän ilon voimalla jaksamme kulkea maailmassa, jossa on niin paljon kysymyksiä, niin paljon pahuutta, kärsimystä ja vääryyttä. Maailmassa, jossa uskon sisarena kulkee epäusko. Maailmassa, jossa ristin sanoma on niin monelle pelkkää hullutusta tai taikauskoa.

Uskon tehtävänä ei ole ensisijaisesti tarjota vastauksia näihin kiperiin, jokaista ihmistä kohtaaviin kysymyksiin. Usko antaa ennemminkin toivon ojentautua sitä kohti, missä totuus ja Jumalan vanhurskaus asustaa. Kohti sitä suuntaa, jossa ihmislapsen korpivaellus on pelkkä muisto vain. 

Usko antaa toivon odottaa sitä aikaa, jolloin meille selitetään kaikki tyhjentävästi. Herramme sanoo: ”Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.”

Jubileeratkaamme siis yhdessä tätä toivoa ja lupausta!