28.6.2016

Ilosanoman viestinviejät (Sisä-Savon Sanomat, adventti 2005)


Kirkkovuosi on päättynyt. Se sai päätöksensä viime sunnuntaina, tuomiosunnuntaina. Uusi kirkkovuosi alkaa puolestaan ensi sunnuntaina, 1. adventtina. Elämme siis keskellä viestinvaihtoa: vanha kirkkovuosi ojentaa viestikapulan nuoremmalle kollegalleen. On muutoksen aika. On kriittisen pohdiskelun aika. On aika kysyä: mitä kirkkovuoden vaihtuminen merkitsee minulle? Miten adventtiaika näkyy omassa elämässäni? Minkälaisen viestin haluaisin viedä lähimmäisilleni? Millainen viestinviejä itse olen? 

Viesti on taitolaji. Urheilua seuranneet tietävät, että vaihtotilanne on siinä usein kaikkein kriittisin vaihe. Onnistunutta vaihtoa edeltävät kuitenkin monet osatekijät. Ensinnäkin viestinviejän pitää keskittyä suoritukseensa. Hänen täytyy sulkea kaikki turha ajatuksiensa ulkopuolelle. Toiseksi hänen on löydettävä juoksuunsa oikea rytmi sekä ajoittaa askelmerkkinsä kohdalleen. Kolmanneksi hänen on tarpeen vaatiessa kommunikoitava seuraavan viestinviejän kanssa. Neljänneksi viestinviejän on hiljennettävä vauhtia, jotta viestinvaihto tapahtuisi mahdollisimman sujuvasti. Joskus hänen on miltei pysähdyttävä, jottei vain kapula putoaisi ja kilpailu päättyisi. Viimeiseksi viestinviejän on luotettava seuraavaan juoksijaan ja luovutettava kapula hänelle. Hänen on luotettava, että seuraavakin juoksija kykenee viemään sitä eteenpäin yhtä huolellisesti kuin hän. Vaihdon jälkeen hän voi yksinomaan toivoa ja uskoa, että viestikapula pääsee joskus perille. Voitokkaasti maaliin perille!  

Kuvaus viestin viemisen eri vaiheista sopii hyvin kirkkovuotemme ajankohtaan. Siinä tiivistyy jotakin olennaista kristityn vaelluksesta. Kuvaus auttanee hahmottamaan, miten vanhan ja uuden kirkkovuoden kohtaamisen tulisi näkyä arjessamme. Tai ainakin kuinka sen pitäisi näkyä. Tullaksemme paremmiksi viestinviejiksi tarvitsemme valmentajan. Hyvän valmentajan. Sellaisen joka armahtaa virheiden sattuessa, mutta joka myös osaa vaatia meiltä parastamme. Tällainen unelmavalmentaja meillä jo on: Jeesus Kristus. Hän on meidän ainoa oppimestarimme (vrt. Mt 23:8, 10).

Tänään, 1. adventin kynnyksellä, Jeesus voisi valmentaa meitä jouluviestiimme esimerkiksi seuraavin eväin: Nyt on aika keskittyä olennaiseen ja jättää kaikki turha pois. Kysy itseltäsi: Mikä elämässäni on tärkeintä? Käytänkö annetun aikani oikein? Mistä voisin luopua ja mistä en? Onko elämässäni jotain sellaista turhaa, joka estää minua näkemästä totuutta? On aika kommunikoida. Olenko aidosti kuunnellut lähimmäisiäni? Olenko sanonut rehellisesti sanottavani? Olenko ollut tahdikas ja sovittanut sanani rakkauden askelmerkkien mukaan? Onko apuni ollut oikea-aikaista, autettavalle oikean rytmistä? Olenko tehnyt ihmisten kanssa yhteistyötä vai olenko sortunut sooloiluun? On aika hiljentää vauhtia. Olenko seisahtunut itseni edessä? Katsonut itseäni peiliin? Olenko seisahtunut lähimmäisteni edessä? Entä Jumalani edessä? Mitä elämässäni pitäisi tapahtua, jotta todella pysähtyisin? On aika uskoa, toivoa ja rakastaa. Olenko uskonut ja luottanut lähimmäisiini? Vai olenko vienyt heiltä epäluottamuksellani itsevarmuuden ja tekemisen ilon pois? Olenko rakastanut heitä niin kuin pitäisi? Uskonko rakastavaan ja hyvään Jumalaan? Uskonko pääseväni perille? Ripustetaanko kenties minunkin otsalleni lopulta pelastuksen seppele?

Alkava joulunaika on siis täynnä kysymyksiä, vailla yksioikoisia vastauksia. Viestiratamme ei ilmiselvästikään ole sileä mondo-pinnoite vaan pikemminkin esteiden täyttämä maastorata! Tiedämme, että oikean tien löytäminen osoittautuu elämässä joskus äärimmäisen vaikeaksi. Etsinnällemme ei usein näy loppua. Tähän sinnikkääseen etsintään haluaa valmentajamme, Jumalan Poika, meidät kuitenkin johtaa. Hän tahtoo, että etsisimme häntä koko ajan ja kaikesta sydämestämme: ”Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte ja minä annan teidän löytää itseni” (Jer 29:13–14). Samalla kun löydämme hänet, löydämme toisemme. Näin käyttäytyen olemme toteuttamassa adventtiajan tärkeintä sisältöä: kääntymistä kohti Jumalaa ja lähimmäistä. Tämä on kirkkovuotemme ajankohdan tärkein viesti. Olkaamme tämän ilosanoman iloisia viestinviejiä! Muistakaamme, että viestikapulamme sanoma on voittamaton: Jeesus Kristus on pelastanut maailman! (Joh 3:16–17)

Kaikille siunauksellista joulunodotusta ja Jumalan rauhaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti