28.6.2016

Kiitollisena (Uutis-Jousi 13.9.2009)


”Älä rukoile sateisina päivinäsi, jos et ole muistanut rukoilla silloin kun päiviisi on paistanut aurinko.”

Tämä viisas lausuma avaa hyvin pyhäpäivämme teemaa, joka on kirkkovuodessa otsikoitu sanalla ”kiitollisuus.” Olemme varsin hanakoita kokemaan tyytymättömyyttä niin toisiamme kuin Taivaan Isää kohtaan, mutta kiitollisuuden ilmaukset näyttäisivät olevan katoava kansanvara. Huonoina aikoina kirkot täyttyvät edes hetkellisesti, mutta yhä harvempi rientää sinne kiittämään kun elämässä menee hyvin. Suotta ei ole sanottu: ”Vaikein matemaattinen tehtävämme näyttäisi olevan sellainen, joka saisi meidät laskemaan kohdallemme osuneet siunaukset ja myös kiittämään niistä.”      

Tahtoisimme jatkuvasti köllötellä elämän auringossa, ja vaikka sitä piisaisikin yllin kyllin, niin sekään ei tuo kiitosta huulillemme. Rahan, tavaroiden ja elämysten suurkuluttaminen ilmentävät kaikki samaa peruskokemusta: en ole saanut tarpeeksi – on saatava LISÄÄ! Ja markkinavoimat tekevät kaikkensa saadakseen meidät tyytymättömiksi siihen, mitä meillä jo on. ”Osta tämä”, ”Sinulta puuttuu vielä tätä”, sanovat houkuttelevat äänet ympärillämme 24/7.

Tästä kiittämättömyyden oravanpyörästä kannattaa hypätä ajoissa pois. Itsestään selvänä ei kannata pitää mitään, vaan olla kiitollinen aivan kaikesta. Jokainen lähimmäinen, asia ja hetki on suunnatonta lahjaa! 

Kiitos lähtee sisältämme, siihen ei voi ketään pakottaa. Elämässä voisi varmasti mennä aina paremmin, jos tähän vertailuun haluaa lähteä mukaan. Niinpä pelkästään hyvien kokemusten varaan ei voi onneaan rakentaa. Syvin kiitollisuus syntyy siitä, kun kykenee kiittämään myös vaikeuksistaan ja hyväksymään ikävien asioiden olemassaolon. Kiitollisuus ei ole siis suinkaan pelkkää ilosta pomppimista ja jatkuvaa hyvänolon tunnetta. Lopulta se perustuu elämän monimuotoisuuden (sateet ja auringonpaisteet!) ja Jumalan hyvien lahjojen muistamiseen. 

Ehkä pitäisikin rukoilla enemmän kiitollista mieltä kuin asioita, jotka mahdollisesti toisivat kiitollisuuden tunteen. Ja ehkä pitäisi ennemminkin muistaa, mitä hyvää ON JO elämässään saanut: ”Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt” (Ps. 103:2).