Saarna 2. sunnuntai ennen paastonaikaa 23.2.2014

Joh. 4:31–38
Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille:”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään:”Onko joku tuonut hänelle syötävää?” Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se,että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut,vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.”

Tänään on Jumalan sanan kylvön sunnuntai. Kylvämiseen liittyvät vertauskuvat pitävät sisällään koko Jumalan valtakunnan. Siksi päivän aihe on äärimmäisen tärkeä. Kyselemme seurakuntana ja yksittäisinä kristittyinä: miten keräämme sen ihmeellisen sadon, josta Jeesus sanoo ”Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät”?  

Annetaan Jumalan sanan selittää itse itseään. Mitä avaimia sieltä löytyy taivaan valtakunnan onnistuneeseen sadonkorjuuseen? 

1. Siemen. Ensiksi tarvitaan siemen. Ilman sitä ei voi olla kasvua ja satoa. Jumalan sana on se siemen, joka pitää istuttaa ihmisten sydämiin. Siemenessä on valtava voima. Pienikin sellainen voi kasvaa joksikin suureksi.  

Jeesus sanoo: ”Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa? Millä vertauksella kuvaisimme sitä? Se on kuin sinapinsiemen. Kun sinapinsiemen kylvetään maahan, se on pienin kaikista maailman siemenistä, mutta sen taimi nousee maasta ja kasvaa kaikista puutarhan kasveista suurimmaksi. Se tekee niin suuria oksia, että taivaan linnut voivat pesiä sen varjossa” (Mk 4:30-32).

2. Ajoitus. On olennaista, että sato kerätään oikeaan aikaan. Jos sitä ei kerätä ajoissa, koko elo menetetään. Nyt on oikea aika kerätä hengellistä satoa, vilja on kypsynyt. Jos ohitamme sielut, tässä ja nyt, saattaa koko sato vaarantua. 

Jeesus sanoo: ”Te sanotte: 'Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.' Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi” (Joh 4:35).  

3. Sadonkerääjät. Elonkorjuun aikana tarvitsemme työmiehiä. Jos heitä ei ole, työ ei edisty mihinkään. Kristitty ei voi olla joutilas tärkeänä aikana. Jokaisen Kristuksen ruumiin jäsenen on oltava aktiivinen. Kun Jumala kutsuu poikiaan ja tyttäriään sielujen peltomaille, sinne tulee mennä eikä meinata.   

Jeesus sanoo: "Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.' 'En minä halua', poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. "Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: 'Menen kyllä, isä', mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?" "Edellinen", he vastasivat” (Mt 21:28-31).

4. Maaperä. Neljäs avain hyvää satoon on maaperä. Ohdakkeiden sekaan, tien varteen ja kalliolle kylvetty siemen ei kanna hedelmää. Vain hyvä maa sen tekee: 30, 60 tai 100 kertaisesti. Siksi on tärkeää, että maaperä valmistellaan rukouksin ennen kylvöä. Näin sydämet muokataan ottamaan vastaan Jumalan sana.  

”Mutta muut jyvät putosivat hyvään maahan. Ne nousivat oraalle, kasvoivat ja antoivat sadon, mikä kolmekymmentä, mikä kuusikymmentä, mikä sata jyvää." Ja hän sanoi: "Jolla on korvat, se kuulkoon!” (Mk 4:8-9)

5. Uhrautuminen. Satoa ei tule, jos ei nähdä vaivaa, jos ei ole valmiutta uhrautua sen eteen. Jeesuksen seuraajien tulisi antaa aikaansa, energiaansa, lahjojaan ja varojaan Jumalan valtakunnan eteen. Entä kuinka moni meistä on valmis uhraamaan vapaa-ajastaan ja mukavuuksistaan? Niin kauan kun seurakunta pitää mustasukkaisesti kiinni omastaan eikä jaa sitä toisille, sen sydän ei ole mukana elonkorjuussa.  

”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään” (Psalmi 126:5-6).

6. Sateet. Sade on välttämätön sadolle. Kristityille sade on Pyhä Henki. Jos Jumalan Henki ei ole kanssamme, työmme on turhaa. 

”Minä annan heille siunaukseni ja siunaan maan, joka ympäröi pyhää vuortani. Minä annan sateet ajallaan, ja ne ovat siunauksen sateet.” (Hes 34:26).

”Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo” (1 Kor 12:11).

7. Toivo. Viimeisenä avaimena hyvään satoon on elävä toivo. Kaikkia työvaiheitamme tulisi sävyttää luottamus siihen, että Jumala siunaa työmme ja satoa saadaan. Jos menetämme toivon, tilalle tulee epätoivo ja haluttomuus. Uskoa tarvitaan. Kärsivällisen palvelijan Herra palkitsee runsaalla sadolla.  

”Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon” (Gal 6:9).

”Älkää olko velttoja, olkaa innokkaita, palakoon teissä Hengen tuli, palvelkaa Herraa” (Room 12:11).
---

Siemen, ajoitus, sadonkerääjät, maaperä, uhrautuminen, sateet ja  toivo. Tällä reseptillä keräämme sadon myös Toivakassa – Herra sen meille antakoon!