Saarna uudenvuodenaatto 31.12.2013

Lukaisin jokin aika sitten lehtiartikkelin, jossa oli listattu ihmisten 5 suosituinta uudenvuodenlupausta. Top-5 ranking siis. Viidentenä listalla oli: keksiä itselleen uusi harrastus. Neljäntenä: ansaita enemmän rahaa. Kolmantena: tavoite parantaa ihmissuhteitaan. Kakkosena oli lopettaa tupakointi. Ja suosituin uudenlupaus oli... (rumpujen pärinää) arvaako kukaan... LAIHDUTTAMINEN.

Näin jouluaikana – joka jatkuu ihan loppiaiseen – voi tähän kohtaan pienen kevennyksen heittää. Kaikki kun olemme runsaasti syöneet herkkuja. Käsiä ylös? 

Oli kerran aviovaimo, joka meni makuuhuoneeseen ja näki miehensä vaa'an päällä. Mies veti kovasti vatsaansa sisään punnitessaan itseään. Vaimo ajatteli: ”Jos mieheni luulee, että vatsan sisäänpäin vetäminen saa hänet painamaan vähemmän, hänhän on tomppelimpi kuin luulin.” Niinpä hän sarkastisesti huomautti miehelleen: ”Hanipuppeli, vatsan sisäänpäin vetäminen ei auta sinua yhtään, ei ne numerot siitä mihinkään muutu.” Tähän mies vastasi: ”Totta kai auttaa, paljonkin. Kun vedän mahan sisään, se on ainoa tapa, jolla näen ylipäätänsä mitään numeroita.”  - Miehet, vatsan sisäänpäin vetäminen siis auttaa! 

Uudenvuoden aikana teemme lupauksia. Noh, jotkut eivät tee mitään. Mutta kaikilla on jotain odotuksia uudelle vuodelle. 

On hyvä kysyä itseltään, ovatko kaikki lupaukset akselilla laihduttaminen – uusi harrastus – lisää rahaa. Ihan hyviä lupauksia nämäkin, mutta lopulta aika kolkkoja.

Mitä me voisimme luvata Jumalalle? Mitä hengellisiä lupauksia voisimme antaa?  

LUPAUS: Kehitä itsellesi positiivinen asenne elämään. 

Lukemassani Paavalin kirjeen kohdassa Paavali oli itse vankilassa. Hyvin karuissa sen ajan vankilaolosuhteissa. Silti hän säilytti katseensa tulevaan, säilyi positiivisena. Hän kirjoitti veljilleen ja sisarilleen: ”Vain tämän voin sanoa: jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen. Sinne Jumala kutsuu Kristuksen Jeesuksen omat.” 

Jos voitat lotossa, oletko silloin onnellinen? Jos avioliittosi paranee, lapsesi pärjäisivät paremmin koulussa, pääsisit opiskelemaan lempipaikkaasi, saisit ylennyksen – silloinko onni saapuisi?  Jos ajattelemme elämästä, että onni tulee sitten kun se ja se tapahtuu,  onni ei koskaan tule. Kyse on koko elämän kattavasta asenteesta. Se on päätös: pysynkö positiivisena tilanteessa kuin tilanteessa? Jopa vankilassa? Unohtaa menneet taakat. Katsoa Jeesukseen. Katsoa taivaaseen.   

Osaammeko kiittää elämästä? Eräs mies sairastui parantumattomaan syöpään. Se tapahtui joulun alla. Hän sanoi lähipiirilleen: ”On vaikea olla kiitollinen tästä joulusta, koska se saattaa olla viimeinen.” Ja viimeiseksi se jäi. Mutta tuona jouluna, viimeisenä joulunaan maan päällä, hän sanoi: ”Tänä jouluna polvistun Jumalan eteen ja kiitän häntä jokaisesta joulusta ja kaikista niistä 46 rikkaasta elinvuodesta, jotka hän on minulle antanut.” 

Tämä mies säilyi positiivisena, koska hän ymmärsi että elämä oli lahjaa. 

LUPAUS: Kehitä positiivinen asenne lähimmäisiisi.

Joku viisas on sanonut: ”Jos olisimme ihmisille kohteliaampia ja huomaavaisempia, olisimme yllättyneitä siitä, miten paljon Jeesus vaikuttaisi heissä meidän kauttamme.” Niinpä.

Seurakuntien tulisi olla paikkoja, joihin kaikki ovat tervetulleita, joissa kaikki hyväksytään sellaisina kuin ovat, paikkoja joissa kannustetaan ja rohkaistaan toisiamme. Tullaan yhteen kuulemaan Jumalan sanaa. Tällaisiksi seurakunniksi haluamme täällä Toivakassakin tulla.

Jos kohtelemme toisiamme rakkaudella, hyviä asioita tapahtuu ympärillämme. Siksi tahdomme ajatella lähimmäisistämme ensiksi hyvää, ei pahaa. Tulkitaan hämmentävät asiat ennemminkin parhain päin. ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” on ohjenuoramme tällekin vuodelle.
--  
Miljoonia euroja on nyt käytetty joululahjoihin, alennusmyynteihin ja raketteihin. Olemme tehneet niin, vaikka eihän nyt ole mikään oma juhlamme. On joulu, Jeesuksen Vapahtajamme syntymäjuhla. Ovatko lahjat ja raketit meidän kunniaksemme? Vai hänen (katse ylös)? Mitä annamme Jeesukselle, päivänsankarille, jonka nimipäivääkin huomenna vietetään?    

Jeesuksella on jo kaikkea, ei hän tarvitse tavaroita. Mutta yhtä asiaa hän ei voi ottaa, jos emme sitä hänelle anna. Sydämemme... Sydämesi. Siinä on lahjasi Herralle. Kun kuljet hänen kanssaan ja hänen rakkautesi sydämessäsi, hyvin sinulle käy tulevana vuonna. Hyvin meille käy. Pian saamme yhdessä veisata: ”Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan. Herra ohjaa parhaaksemme kaikki vaiheet päiviemme.” Aamen.