2. Kor. 5:15-21
Hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.
Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tunteneet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne. Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan; meille hän uskoi sovituksen sanan. Me olemme siis Kristuksen lähettiläitä, ja Jumala puhuu teille meidän kauttamme. Pyydämme Kristuksen puolesta: suostukaa sovintoon Jumalan kanssa. Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden.
Pelkästään inhimilliseltä kannalta! Tämä sanonta toistui päivän epistolassa parikin kertaa. Tässä maailmassa ihmiset tuntevat toisiaan ja ovat keskenään vuorovaikutuksessa ”inhimilliseltä kannalta”. Mutta on olemassa toinenkin kanta, joka on meille se kaikkein tärkein.
Jeesuksen myötä tähän maailmaan tuli uusi tapa katsella toinen toistamme, nimittäin Jumalan ja hänen valtakuntansa kannalta. Muutos on niin valtaisa, että Paavali sanoo: Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!
Jumala on Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa aloittanut meidän parissamme jotakin aivan uutta. Uutta ei ollut, että hänen ihmiseksi tullut Poikansa koki kauhean kuoleman. Kärsimys ja kuolema on jokaisen ihmisen, jopa Jumalan Pojankin osa. Kun tavallinen ihminen kuolee, siitä ei seuraa juuri mitään, pahimmillaan kenties vain riitaisa perinnönjako. Mutta kokonaan uusi luominen alkoi siitä, kun Jeesuksen kuolemaa seurasi ylösnousemus, taivaaseen astuminen, uusi maailmankaikkeuden hallitseminen ja vihdoin taivaitten ja maan luominen uudeksi. Siellä vanhurskaus asuu toisin kuin tässä vanhassa maailmassa.
Vietämme pääsiäisjuhlaa ilojuhlana sen vuoksi, että meidän on mahdollista päästä osallisiksi tästä uudesta elämästä, Jumalan uudesta luomistyöstä. Paavali selittää tässä kirjeensä kohdassa, miten meille on mahdollista päästä siihen uuteen elämään.
Toin mukanani hyvältä ystävältäni saamani krusifiksin. Hän puolestaan osta tämän Afrikasta, Tansaniasta. Krusifiksi on valmistettu eebenpuusta. Tämä on painavaa puuta. Sitä ei voi uittaa. Veteen pantuna se painuu pohjaan kuin kivi. Se on kauttaaltaan mustaa, kuten huomaatte.
Paavali kirjoittaa: Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me saisimme Jumalan vanhurskauden. Jumalan vanhurskaus ja Jeesuksen inhimillinen puhtaus kaikesta synnistä ja toisaalta kaikkien ihmisten kauhistuttava syntisyys vaihtoivat paikkaa. Pyhän Jumalan ei siellä taivaassaan tarvitse katsoa rumaan, likaiseen syntiin, mutta sovituksen päivänä Jumalan oli pakko katsoa sitä, mitä hän ei muulloin katsellut: Hänen oma poikansa oli, ei vain synnin peittämä, vaan kauttaaltaan, sisintä myöten, kuten eebenpuu: rumaa syntiä, jonka Jumala rankaisi kuolemalla. Tuonelan ja kadotuksen kuiluun oli Jeesuksen astuttava samoin kuin painava eebenpuu uppoaa veteen.
Meidän syntinen elämämmehän siinä sovitettiin. Kun Jumala katsoo meihin, jotka emme halua mitään muuta kuin kätkeytyä Jeesuksen kuolemaan synteinemme, Hän ei näe meissä mitään pahaa, vaan ainoastaan oman Poikansa puhtauden ja pyhyyden.
Paavali tietää tässä kirjeessään kertoa, että itse Jumala asetti tähän vanhaan maailmaan, jossa eletään itsekästä elämää vain ”inhimilliseltä kannalta”, uuden viran, sovituksen viran. Sen viran hoitamiseen apostoli omisti koko elämänsä. Galatalaisille (3:13) hän kirjoittaa suuresta sovinnosta näin: Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme niin kuin on kirjoitettu: ”Kirottu olkoon jokainen, joka on ripustettu paaluun.” Ja roomalaisille (3:25): Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta. Paavalin jälkeen ovat lukemattomat kristityt hoitaneet tätä sovituksen virkaa, minäkin tänään tässä teidän keskellänne. Sitä tietä avautuu meille pääsy ylösnousemukseen kuolleista ja Jumalan lasten ikuinen autuus Isän kodissa, Jeesuksen rakkaan Vapahtajamme ja veljemme kanssa.
Sovinnon mahdollisuutta ihmisen ja Jumalan välillä eivät ihmiset tässä maailmassa itsestään selvästi tiedä. Sovituksen viran haltijoiden on sanottava väsymättä, uudestaan ja uudestaan kuulijoilleen tämä kehotus: Suostukaa sovintoon Jumalan kanssa! Hyvin käy sen, joka noudattaa tätä kehotusta. Jumala tekee uudeksi kaiken hänen elämässään. Joku tämän kokenut sanoi, että ero vanhan ja uuden elämän välillä on yhtä suuri kuin on ero keskiyön ja keskipäivän välillä. Pahimmasta terrorististakin, jota kaikki saavat henkensä edestä pelätä nykyisessä maailmassa, voi tulla sovituksen viranhaltija Paavalin tavoin, joka rakastaen ja lähimmäistään palvellen tahtoo viedä Jumalan rakkauden viestiä kaikkeen maailmaan. Viha, kateus, sota ja kuolema on haudattu Kristuksen kanssa ja niiden sijaan on puhjennut valoon uusi elämä: rakkaus, ilo ja rauha Jumalassa ja Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti