11.8.2016

Saarna jouluaatto 24.12.2010


Jer. 23:5-6 
- Tulee aika, sanoo Herra,
jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso.
Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti
ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden.
Hänen aikanaan Juuda saa avun ja Israel elää turvassa.
Häntä kutsutaan tällä nimellä:
”Herra on meidän vanhurskautemme.”

Luuk. 2:1-14
Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
    Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
    Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
      - Jumalan on kunnia korkeuksissa,
      maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Ensi-illassa 25.12.2010!

Viime viikonloppuna Helsingin metrossa kulkiessani huomasin tämän tekstin moneen otteeseen: ensi-illassa 25.12. Kyseessä ei ollut minkään joulukuvaelman esite vaan elokuvamainos. Näköjään useampikin elokuva on tulossa ensi-iltaan joulupäivänä, myös suomalaisia. Kotimaiselle elokuvalle odotetaankin yli 2 miljoonaa kävijää vuoden loppuun mennessä.

Kenties joku odottaa näitä ensi-iltoja hartaasti. Mutta tuskin kukaan niin hartaasti kuin Vanhan testamentin profeetat odottivat Messiaan syntymää. Noin 600 vuotta ennen Jeesuksen syntymää profeetta Jeremia ennusti kuten kuulimme: ”Tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden.” Olipa siinä pojilla odotteleminen – 600 vuotta! Jos viimeinen kuukausi on tuntunut lapsiperheissä pitkältä, niin kyllä profeettoja koeteltiin vuosikausien maraton-odotuksella! Monia pettymyksiä he saivat kokea: syntyi hallitsijoita, jotka olivat väärämielisiä ja ahneita. Kansa kärsi huonosta hallinnosta, heitä piinattiin. Epäilemättä myös profeettojen uskoa koeteltiin, mutta se seisoi vakaana – olihan itse Jumala heille Vapahtajan luvannut! Jouluyönä tämä odotus sitten palkittiin. Jeesuksen syntymä tuli ensi-iltaan. Pimeässä yössä maailman Valo syntyi maailmaamme. Nimekseen hän sai Jeesuksen, joka tarkoittaa 'Herra pelastaa.' Näin Joosef teki kuten enkeli oli häntä unessa kehottanut: ”sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä” (Mt 1:20).      

Useimpien ensi-iltoihin tulevien elokuvien juoni on keksittyä. Ne voisivat alkaa kuten lasten sadut ”olipa kerran”. Jouluevankeliumi on toista maata. Siksipä se alkaa myös toisin. Vanha raamatunkäännös sanoo: ”Ja tapahtui niinä päivinä...”. Latinankielinen käännös puolestaan alkaa: ”Factum est.” Eli suomeksi: ”Tosiasia on...” tai ”Fakta on...”. Kertomus Jeesuksen syntymästä on siis oikeasti tapahtunut, se on fakta! Jumalan Poika syntyi maailmaan ihmiseksi, veljeksemme. Jumala ei jäänyt taivaaseen tai Raamatun lehdille, vaan tuli Jeesuksessa osaksi ihmiskuntamme historiaa ja meidän elämäämme. Siinä ihmettä ja rakkautta kerrakseen! 

Tämän viikon aamu-TV:ssä näyttelijä Mikko Leppilampi ja hänen kumppaninsa odottivat kovasti tuoreen Veijarit-elokuvansa ensi-iltaa. Valmiin elokuvatyön piti päästä siihen tehtävään, johon se oli luotu: palvelemaan yleisöä.

Odotus ei ole mitään, jos eräänä päivänä ei ole täyttymystä. Joulun sanoma on juuri tässä. Vaikkei kaikkiin ihmisten antamiin lupauksiin voi luottaa, Jumalan lupauksiin voi. Jeesuksessa kaikki Jumalan lupaukset toteutuivat, ne täyttyivät. Kaunis joululaulu sen sanoo: ”Jouluyö, juhlayö! Täytetty nyt on työ.” Jumalan pelastustyö hänestä eronneen ihmiskunnan edestä tuli jouluyönä valmiiksi. Joulu tuli palvelemaan meitä. Jeesuksen ansiosta olemme päässeet vapaiksi pahuuden vallasta ja saamme paikan Jumalan perheväessä: ”Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan” (Gal 4:4-5). 

Tämä työ on edelleen valtava uutinen siellä, missä tunnetaan ihmisen syntisyys, heikkous ja katoavaisuus. Ei täällä omin voimin selvitä! Meidän ei tarvitse kuin tunnustaa tosiasiat, faktat, ja avata sydämemme maailman Vapahtajalle. Tätä Jumala meiltä toivoo. Raamatussa sanotaan: ”joka [Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Tim. 2:4).           
   
Ensi-illassa 25.12.2010. Huomenna on ensi-illassa ehkä elokuvia, mutta tärkein ensi-ilta on kertomus Jeesuksen syntymästä. Uskomme ihmeellisimpiä puolia on, että jo ajat sitten tapahtuneet asiat voivat tulla aivan uusina sydämeen. Siksi jouluevankeliumissa sanotaan: ”Tänä päivänä teille on syntynyt.” Tänään, teille. Toisin sanoen voimme tänään kokea kuin ensi-illassa, että Jeesus syntyy uskon kautta yhä uudelleen sydämiimme. Sinulle, minulle ja meille kaikille. Jumala ei odota vain 2 miljoonaa vastaanottajaa, vaan koko maailman kansaa: ”Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.” Kun tämän ilon koemme, silloin todellinen joulu on sydämessämme. Joulu on siellä, missä Jeesus on. 

Ehkä lahjakontissa on sinulle varattuna elokuvalippuja, kuka tietää. Välipäivinä teatteriinkin halutessaan ennättää, sillekin on oma paikkansa. Mutta nyt on aika rientää kiiruusti toisenlaiseen ensi-iltaan. Seuratkaamme kedon paimenten esimerkkiä parhaille katselupaikoille: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä” (Lk 2:15-16).