Olen Toivakan seurakunnan kirkkoherra. Kirjoitan hengellisistä ja yhteiskunnallisista teemoista, julkaisen myös saarnoja ja hartauskirjoituksia. 'Kirkonherra'-nimi juontuu sortavalaisten vierailusta. Heidän puheissaan kirkkoherra taipui muotoon kirkonherra, se hymyilytti. Leikinlaskua tärkeämpää kuitenkin on, että nimi viittaa todelliseen kirkonherraan, Jeesukseen Kristukseen. Hän inspiroi tätäkin blogia.
8.8.2016
Saarna uskonpuhdistuksen muistopäivä 9.11.2014
Room. 5:1-11
Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.
Tämä raamatunkohta – jos mikä – sopii uskonpuhdistuksen (muisto)päivään. Paavali näet selostaa siinä juurta jaksain, mikä on uskomme perusta. Perusta on Jeesus Kristus. Hänet Paavali mainitsee tässä kohdassa monta kertaa ja eri nimillä: Herra, Kristus, Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hänen kauttaan, hänen kanssaan ja hänessä on yhteytemme Jumalaan, sovintomme ja pelastuksemme. Paavali kirjoittaa: ”...meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme.”
Seurakunnan ja yksittäisen kristityn suhde kaikkeen määrittyy Kristuksen kautta. Niinpä hänen seuraajiaan kutsutaan kristityiksi Herransa mukaan. Kristus on ja vaikuttaa edelleen seurakuntansa keskellä. Hänessä on toivomme. Kirkkomme katekismus opettaa: ”Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Jumalan ainoana Poikana hän on erilainen kuin muut uskonnolliset opettajat. Vaikka hänellä on Jumalan kaikki valta ja voima, hän ei ole jäänyt etäiseksi kunniassaan, vaan elää ja vaikuttaa meidän keskellämme. Epätoivon maailmassa, jossa pahuuden valta tuntuu ylivoimaiselta, Kristus on ainoa toivomme.”
”Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme.”
Selvää sanaa siitä, miten ihminen pelastuu. Pelastuksen ovi on avattu kaikille. Ja kun sen avaa, riittää että astuu sisään ja jää sen sisäpuolelle. Kristuksen kautta, hänen kanssaan ja hänessä (vrt. ehtoollisliturgia).
Mutta syntisen ihmisen ollessa kyseessä, tämä uskontotuus ei olekaan niin helppo. Teologiasta on matkaa käytännön ymmärrykseen ja kokemukseen. Ongelmamme on kahtalainen: joko avatusta ovesta ei astuta lainkaan sisään tai sitten sen sisäpuolella pysyminen takkuaa. Tällöin Jumalan kirkas sana uhkaa jäädä kuolleiksi kirjaimiksi: ”Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme.”
Havainnollistamiseksi kerron teille tarinan. Yhden tarinan kahlekuningas Harry Houdinista. Olette varmasti hänestä kuulleet?
Houdini oli kuuluisa siitä, että hän kykeni pakenemaan niin vankisellistä kuin vankisellistä. Kerran jokin meni kuitenkin vikaan. Houdini laitettiin selliin ja suuret kalteriovet suljettiin. Vyöstään hän otti esiin piilotetun tiirikan. Hän rupesi avaamaan sellin lukkoa, mutta se oli epätavallinen eikä saanut sitä millään auki. Hän yritti ensin puoli tuntia, sitten kokonaisen tunnin. Houdini hikoili ja ähisi tuskissaan, turhautui silmin nähden. Lopulta kahden tunnin yrittämisen jälkeen hän kaatui pettyneenä sellin ovea vasten. Mutta kaatuessaan sitä vasten, sellin ovi lennähtikin sepposen selälleen. Ovi ei ollut missään vaiheessa lukossa! Tätä Houdini ei kuitenkaan tiennyt. Ongelmaksi riitti, että hänen mielessään ovi säilyi lukittuna. Harhaluulo esti häntä sitä avaamasta ja lähtemästä sellistä ulos. Hän oli mielensä vanki.
”Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme.”
Pelastuksen ovi on auki. Kaikille. Tämän maailman asenteet ja murheet johtavat kuitenkin siihen, että näpräämme mielemme lukkoja emmekä edes huomaa, että Jumala on avannut oven. Olemme jämähtäneen mielemme ja kovan sydämemme vankeja. Moni ei anna Jeesukselle mahdollisuutta yllättää. Jäädään paikalle, tyydytään siihen mitä on, ähistään ja puhistaan turhautuneena. Jeesus tarjoaa vapautta ja pelastuksen riemua, kokonaisvaltaista elämää hänen seuraajanaan. Kauhea tragedia on, jos näennäisesti suljettua ovea ei koskaan kokeile. Pelastuksen ovea kannattaisi rohkeasti pukata, myös turhautuneena ja pettyneenä, etenkin silloin. Adventtivirsi sen tietää: ”Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi, kun itse taivaan kuningas sun tahtoo olla vierahas. Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen” (Vk 2:1)
Tänään on seurakuntavaalit. Vaalit kertovat siitä, että haluamme olla vaikuttamassa seurakuntaamme ja koko kirkkoomme. Seurakunta on meille rakas. Seurakunnassa julistetaan armon evankeliumia, sitä että ovi on kaikille auki. Rajoittavat muurit ovat murtuneet muuallakin kuin Berliinissä 25 vuotta sitten. Sanoma pelastuksesta on löydettävissä. Voimme auttaa toisiamme jopa niin, että yhdessä rukoillen elämän lukot ja sellinovet aukeavat: ”Yksin emme työtä tee, toinen toista tarvitsee... sairas terveen parantaa, saaja auttaa antajaa” (Vk 428:4, 5). Kutsumme joukkoon ihmisiä, jotka eivät ole vielä hoksanneet avointa ovea, potkimme kumoon kuvitelmat korkeista kirkon kynnyksistä. Ehtoollisyhteydessä pysyminen on takuuvarma lääke sille, että armossa pysytellään. Mieli ei halua takaisin vankeuteen ja eroon Herrasta. Pelastusoven sisäpuolella pysyminen ei ole niin vaikeaa, kun ollaan kimpassa. Yhdessä on helpompi uskoa kuin yksin.
”Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme.”
Tunnisteet:
Saarnat (2. vuosikerta)
Sijainti:
41660 Toivakka, Suomi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti