Saarna 4. adventtisunnuntai 21.12.2014

Matt. 1:18-24
Maria, Jeesuksen äiti, oli kihlattu Joosefille. Ennen kuin heidän liittonsa oli vahvistettu, kävi ilmi, että Maria, Pyhän Hengen vaikutuksesta, oli raskaana. Joosef oli lakia kunnioittava mies mutta ei halunnut häpäistä kihlattuaan julkisesti. Hän aikoi purkaa avioliittosopimuksen kaikessa hiljaisuudessa.
    Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."
    Tämä kaikki tapahtui, jotta kävisi toteen, mitä Herra on profeetan suulla ilmoittanut:
      - Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan,
      ja hänelle annetaan nimeksi Immanuel - 
      se merkitsee: Jumala on meidän kanssamme.
Unesta herättyään Joosef teki niin kuin Herran enkeli oli käskenyt ja otti Marian vaimokseen.

”Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä.”

Neitseestäsyntyminen. Siinä kiistakysymys, joka on erottanut kristittyjä alkukirkon ajoista alkaen. Viimeksi siitä kinattiin näyttävästi Kuopion piispan vaalissa. Jollekin tämä saattaa olla kynnyskysymys sille, uskooko kristinuskoon vai ei.   

Tässä valossa luulisi asian olleen erittäin tärkeä evankelista Matteukselle. Mutta ei ehkä niinkään. Evankelista nimittäin elämöi neitseestäsyntymisen ihmeellä. Enkeleiden kohtaaminen oli hänelle lähes rutiininomainen tilanne. Raamatun ihmeistä suurin on, evankelistalle ja alkukristityille, että Jeesus tuli pelastamaan maailman sen synneistä. Se oli Jeesuksen tehtävä, joka Joosefille etukäteen profetoitiin: ”Hän [Maria] synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.” Ylösnousemus ja ikuinen elämä ovat myös todellisia ihmeitä. Joulua ei voi viettää ilman ristin ja sovituksen todellisuutta. Synnin ja kuoleman mahti on voitettu. Pimeyden keskellä vaeltava kansa näkee valon. Ihmeistä kenties suurin on, että syntinen kykenee ottamaan vastaan nämä taivaan lahjat. Ihme on, että uskon kautta omahyväinen tajuaa tarvitsevansa armoa ja rakkautta. Tätä hengellistä selvänäköisyyttä valaisee seuraavaa kertomus. 

”Mikä on ihme?”, kysyi hengellinen opettaja oppilaaltaan. ”Noh, se kun toiset sanovat nähneensä enkeleitä,” vastasi oppilas. Vanha opettaja tähän: ”Ei se ole ihmeellistä, että näkee enkeleitä. Mutta ihmetellen, täynnä hämmästystä, katsoisin sellaiseen ihmiseen, joka näkee omat syntinsä. Siinä ihmettä kerrakseen!” 

Herran syntymäjuhla on lähellä – 4 päivää jouluun. Ilman uskoa joulu on pelkkä vuotuinen juhlapäivä. Ilman Jeesusta se on kuin suklaakalenterin luukut ilman viimeistä luukkua – makeaa mutta kolkkoa. Se olisi kuin epäonnistunut joululahja kauniissa lahjapaperissa – lupaa paljon muttei sisällä mitään. Tai kuin jouluruuan tuoma ähky, joka ei kuitenkaan poista iankaikkisen elämän nälkää.

Eräs teologian professori kysyi luennolla oppilailtaan, että mitä kautta neitseestäsyntyminen tapahtui. Kysymys nosti nopeasti mieleen erilaisia kuvia, mutta oppilaat eivät kuitenkaan osanneet vastata. Professori hymyili ja vastasi pokkana: ”Se tapahtui korvan kautta.”

Jouluilo syntyy kuulemisesta. Usko tulee sanankuulosta. Kun evankeliumia saarnataan korville – joskus kovakorvaisille – se synnyttää uskon. Uskon kautta Vapahtajamme syntymäjuhlan ihmeellisyys avautuu. Tätä kautta Jeesus lapsi syntyy sydämeen – korvan kautta. Syntinen kuulee ja näkee joulunsanoman. Silloin joulun syntymäpäiväsankari saa sen paikan joka yksin hänelle kuuluu. 

Tätä varten tahdomme ehdottomasti tulla myös jouluna kirkkoon – kuulemaan jouluevankeliumia! Parhaat lahjat ovat tarjolla niille, jotka tunnustavat olleensa ei-niin-kilttejä-lapsia. Tänäänkin ehtoollispöytä on katettu sitä varten, ettemme ole olleet tottelevaisia lapsia. Joulun paras lahja on totta, kun uskossa saa henkilökohtaisesti ottaa vastaan nämä sanat: ”Sinun edestäsi annettu, Sinun edestäsi vuodatettu.”