19.8.2016

Saarna 4. sunnuntai pääsiäisestä (Cantate) 3.5.2015


Joh. 15:10-17
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
    Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”

Päivän Psalmissa sanotaan: ”Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.”

Kristillinen seurakunta elää pääsiäisen ilossa. Siksi tämän pyhän latinankielinen nimi on Cantate, ”Laulakaa!” Veisaamme yhdessä Jumalan ihmeellisistä teoista. Suurin niistä on, että Jeesus voitti ristillä synnin ja Perkeleen sekä kukisti ylösnousemisellaan kuoleman vallan. Pahan valta on taitettu, kuolemalla ei ole enää viimeistä sanaa. Meitä odottaa ylösnousemus ja iankaikkinen elämä. - ”Laulakaa Herralle uusi laulu! Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.”

Ilon kautta. Tätä Jeesus Kristus opettaa. Koko hänen elämänsä tähtäsi siihen, että meillä olisi ilo. Hän puhuu yhä seurakunnalleen Sanassaan, evankeliumissa ja tässä saarnassa: ”Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.” 

Ilo ja rakkaus. Jumala ei lähettänyt maailmaan vain etäistä sijaiskärsijää, vaan oman Poikansa. Hän lähetti ystävän, joka antoi henkensä puolestamme: ”Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta.” 

Näiden ilon ja rakkauden rikkauksien tähden tulemme kirkkoon. Sitä varten tämäkin messu on. Myös apostoli Paavali toivoo, että Toivakan seurakunnassa etsitään hengellisiä aarteita: ”Toivon, että he rakkauden yhteen liittäminä saisivat rohkeutta ja saavuttaisivat rikkaimman ja syvimmän tiedon: tulisivat tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä” (Kol. 2:2).   

”...Kristuksen, jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.”

Kerrotaan tarinaa neljästä kullanetsijästä Amerikassa. He löysivät reilut 150 vuotta sitten mahtavan kultasuonen. Tuolloin Kaliforniassa oli todellinen kultakuume ja ihmiset ryntäilivät joukolla rikkauksien perään. Kun miehet äkkäsivät löytönsä arvon, he päättivät olla siitä täysin hiljaa, etteivät muut pääsisi osingoille. He vannoivat toisilleen salaisuuden valan. 

Valansa jälkeen miehet menivät kaupunkiin hankkimaan työkaluja. He pitivät sanansa – kukaan ei hiiskunut suuresta kultasuonesta. Kun he olivat palaamassa kaivaukselle, tapahtui jotain ihmeellistä: väkijoukko seurasi heitä. Puhe ei paljastanut heitä, vaan eleet. Kaupungilla liikkuessaan heidän kasvonsa olivat loistaneet kuin Naantalin aurinko. Tulevien rikkauksien kiilto näkyi heidän silmistään kilometrin päähän. Muut tiesivät heti, että nämä miehet olivat löytäneet jotain erityistä. Heitä kannatti seurata. 
Olemmeko löytäneet elämässämme jotain erityistä? Näkyykö se?

Ilo, rakkaus ja hedelmät. Jeesus on aarre, enemmän kuin mikään kultalöytö. Kun tiedämme mitä hänessä on – ”kaikki viisauden ja tiedon aarteet” – se näkyy kasvoiltamme kauaksi. Jos seurakunta ja messu on meille rakas, paikka jossa ikuisen elämän aarteita jaetaan, väki kyllä seuraa perässä. Painostamalla ei ketään kirkkoon saada. Mutta se riittää, että ne jotka tänne tulevat, tietävät millaisen aarteen eteen polvistumme. Joka pyhä. Tärkein hedelmämme on elää kristittynä, olla liikkeellä kohti suurten rikkauksien maata, taivasta, silmät ja kasvot ilosta paistaen: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.”   

Hyvät isoset. Teidät siunataan tärkeään tehtävään kotiseurakunnassamme. Jos teidän eleistä näkyy kullankaivajien kaltainen innostus seurakuntaan ja hengelliseen elämään, se tarttuu lapsiin ja rippikoululaisiin helposti. Monella tapaa teidän innostuksenne on jopa merkittävämpää kuin papin, diakonin tai nuorisotyönohjaajan: nuoret seuraavat toisia nuoria. He katsovat teitä ylöspäin. Iloiten tervehdin teitä kirkossa mahdollisimman usein, kotihartautta unohtamatta. Rakastakaa teitä nuoremmat joukkomme.  

Ja koko seurakunta: rakastakaa nämä ja muut nuoret joukkoomme. Antakaamme eleemme paljastaa aarteemme – rukoilemme taivastielle ruuhkaa. Ja rakastakaamme kaikki joukkoomme. Jeesus sanoo: ”Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.”