19.8.2016

Saarna 3. sunnuntai loppiaisesta 25.1.2015


Mark. 1:29-39
Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan.
    Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet.
    Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua." Mutta Jeesus sanoi: "Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen." Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä. 

Kiitos kun olet tullut tänään yhteiseen jumalanpalvelukseen. Olemme tulleet tänne riemumielin – osa aina Jyväskylästä saakka. Riemuitsemme psalmirukoilijan kanssa: ”Ilo valtasi minut, kun kuulin sanan: Me lähdemme Herran huoneeseen!” (122:1). Meidät ajaa tänne rakkaus seurakuntaa ja Jumalan huonetta kohtaan: ”Herra, minä rakastan temppeliäsi, sinun kirkkautesi asuinsijaa” (Ps 26:8).    

Ilo ja rakkaus. Tällä asenteella tulemme kirkkoon pakottomasti ja mahdollisimman usein. Tällä sydämellä saamme lähteä täältä arkeemme palvelemaan.  

Viime pyhänä kuulimme kuinka Jeesus saarnasi kotikaupunkinsa, Nasaretin, synagogassa. Jeesus toimi sanan ja rukouksen yhteydessä, hän ei toiminut näistä irrallaan. Siksi meillekin on niin tärkeää tulla sanankuuloon. Tulemme kirkkoon ilolla ja riemulla, ja siksi, koska täällä evankeliumi hoitaa meitä. 

Lutherin Isossa katekismuksessa sanotaan: ”Vaikka se teko, joka on hankkinut meille syntien anteeksiantamuksen, on tehty jo ristillä, se ei voi saavuttaa meitä muutoin kuin sanan välityksellä. Mistä muualta me olisimme voineet saada tiedon tuosta tapahtumasta ja siitä, että se on lahja, joka kuuluu meille, ellei sitä olisi meille saarnattu, suullisesti julistettu?”

”Jumalan kanssa ei päästä kosketuksiin eikä häntä voida käsittää muutoin kuin sanan kautta.”  

Näin selkeästi todetaan luterilaisen kirkon opinkappaleessa. Puhe rististä ei saavuta meitä muutoin kuin sanan välityksellä: ”Jumalan kanssa ei päästä kosketuksiin eikä häntä voida käsittää muutoin kuin sanan kautta.” Jos apostolit eivät olisi julistaneet pääsiäisen ihmettä, olisi kristinusko pysähtynyt siihen paikkaan. Yhtä tärkeää se on nyt: usko syntyy kuulemisesta.  

Jumalan sana, erityisesti saarnattu sellainen, on tie Jumalan luo. Jos tiedämme sen, ettei fyysinen kunto nouse kotona makoilemalla, ei hengellisyyskään kasva, mikäli ei olla säännöllisesti tekemisissä Jumalan armovälineiden, sanan ja sakramenttien kanssa. Tarvitaan evankeliumia, joka synnyttää uskon. Apostoli Paavali sanoo: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat” (Rm. 1:16).

Pidän erittäin huolestunnan kehitystä, jossa kristinusko erotetaan yksityisyrittämiseksi ilman seurakuntayhteyttä. Samoin yhtä hälyttävää on, jos Jumalasta puhutaan ilman hänen Sanaansa ja ilman käsitystä hänen pelastustyöstään Jeesuksessa Kristuksessa.   

Päivän evankeliumissa on huomioitava, mitä tapahtuu sen alussa ja lopussa. Tärkeää toki on, miten Jeesus paransi Pietarin anopin, lukuisia muita sairaita ja pahojen henkien vaivaamia. Mutta tällä kertaa emme keskity siihen. Katsomme, mistä hän ammensi voimaa julistukseensa: sanasta ja rukouksesta.

Evankeliumissa kerrotaan: ”Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin.” Tilanne oli siis lähtenyt liikkeelle synagogasta, Herran rukoushuoneesta. Siellä oli varmasti käynyt niin, että Simon Pietari ja Andreas olivat tulleet niin vakuuttuneiksi Jeesuksen sanan voimasta, että tahtoivat pyytää hänet kotiinsa parantamaan sairaan anopin. Muiden sanankuulijoiden kanssa he olivat yhtyneet hämmästykseen, josta evankelista kertoo: ”Ihmiset olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti heitä niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat” (Mk. 1:22).

Jumalan sana ja sen opettaminen oli Jeesukselle tärkeää. Sanan voimalla hän paransi ja ajoi ulos pahoja henkiä. Sillä hän herätti ihmisissä uskoa. Hän ruokki ihmisiä leivällä, mutta muistutti, että hengen leipää tarvitaan yhtä lailla: ”On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta'” (Mt. 4:4). 

Parantamisen jälkeen Jeesus hakeutui yksinäisyyteen ja rukoukseen. Hän tarvitsi sitä, jotta jaksaisi jatkaa tehtävässään. Sen jälkeen hän puhkui uutta voimaa sanoen: "Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen." Ja näin Jeesus myös teki, saarnasi. Evankeliumi loppuu sanoihin: ”Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.”  

”Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen.”

Jeesus tuli saarnaamaan. Hänen puheen kuulemme myös me, tänään tässä seurakuntakodissa. Sitä vartenhan hän on keskellämme, jotta kuulisimme hänen sanansa: ”Totisesti, totisesti: se, joka kuulee minun sanani ja uskoo minun lähettäjääni, on saanut ikuisen elämän” (Joh. 5:24). 

Jeesus rukoilee ja valvoo kanssamme. Hänen opetuksensa on meille matkaevääksi, sillä se on meille ”kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata”, kuten Psalmissa sanotaan (Ps. 119:72). Jeesus puhaltaa Henkensä kautta opetuslapsiinsa, meihin, uutta voimaa. Pelastuksen lahjasta ja syntien anteeksiantamuksesta ei voi koskaan kuulla liikaa. Siihen ei kyllästy. Ja tiedämme sen, miten usko saattaa maailmassa hämärtyä palavalta kristityltäkin. Liekkiä on pidettävä yllä. Tahdomme ottaa Mestariltamme vastaan kaiken hyvän, pelastuksen sanan, aivan kuten Jaakobin kirjeessä kehotetaan: ”Ottakaa vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi pelastaa teidän sielunne” (1:21).