9.8.2016

Saarna 7. sunnuntai helluntaista 31.7.2011 (Esko Jalkanen)


Mark. 10:17-27
Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: "Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?" Jeesus vastasi hänelle: "Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi."
    "Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen", vastasi mies. Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: "Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua." Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
    Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!" Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: "Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan." Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: "Kuka sitten voi pelastua?" Jeesus katsoi heihin ja sanoi: "Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista."

Näin kertoo Mk päätettyään meidän kaikkien tuntemamme lasten evankeliumin: ”Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” Tämän sunnuntain keskeisin henkilö ei ollut enää lapsi, vaan nuori mies, alle kolmikymppinen, jota vanhastaan kutsumme rikkaaksi nuorukaiseksi. Lk mainitsee hänen olleen ”korkeassa asemassa”. Hän itse esittelee itsensä tav-mieheksi, jota nimitystä ei pidä samastaa nykynuorison kielen ”tavikseen”. Tavis on tavallinen, mutta tavmies oli Jeesuksen ajan Israelissa harvinainen ihminen. 

Pitää selittää, mitä tavmies tarkoittaa. On kysymys heprean kielen aakkosista. Niillä kaikilla on oma nimensä, joita me teologian opiskelijat ensi töiksemme saimme päntätä päähämme: alef, beet, gimel, dalet… ja viimeisenä tav. Tav on heprean aakkosten viimeinen kirjain. Tavmies on pitänyt kaikki Jumalan käskyt viimeiseen kirjaimeen saakka. Sellaiseksi harvinaiseksi tavmieheksi nuorukainen esittelee itsensä sanoessaan: ”Tätä kaikkea olen noudattanut nuoresta pitäen.” Kuultuaan Jeesuksen sanovan, että vain lasten kaltaiset pääsevät Jumalan valtakuntaan, hänelle syntyi todellinen ongelma. Eikö hän, nuhteeton tavmies, sitten pääsekään taivasten valtakuntaan. Turhaanko hän on noudattanut lakia viimeiseen kirjaimeen asti? Tähän perustavanlaatuisen ongelmaan hänen oli saatava ratkaisu pikaisesti. Siksi hän juoksi Jeesuksen luo kysymään.
Hyvät ystävät! Miettikääpä, onko teidän milloinkaan tarvinnut mennä juoksujalkaa kysymään neuvoa pelastuksen asioissa. Mikä on tilanteesi nyt tänään? Mietipä, mitä Paavali, tavmies hänkin, kirjoittaa korinttilaisille: ”Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi” (1 Kr 4:4). Ja filippiläisille: ”Lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton” (Fil 3:6b). Myös Paavali, entinen Saul Tarsolainen oli näitä pelastuksensa tähden juoksujalkaa kiiruhtavia. Hän ei osannut juosta Jeesuksen luo, vaan Jeesus itse pysäytti hänet Damaskoksen tiellä. 

Toinen asia kiiruhtamisen lisäksi, jonka opimme yhtä hyvin rikkaalta nuorukaiselta kuin Saul Tarsolaiselta, on nöyryys Jeesuksen edessä. Nuorukainen polvistui, Saulilta lyötiin jalat alta. Suomalaiset kirkkomme ovat meille hyviä paikkoja polvistua. Tänäänkin saamme tulla nöyrästi polvillemme Jeesuksen eteen selvittämään oman pelastuksemme asiat hänen kanssaan. Jos sinulla on terveet polvet, voit nöyrästi polvistua missä rukouspaikassa tahansa. Jos polvesi ovat kipeät, voit asettaa tyynyn polvien alle. Tärkeää on sydämen nöyryys.

Polvistuneen on hyvä katsoa Jeesuksen kasvoja ja arvailla niiden ilmeestä, mitä hän minusta ajattelee. Evankeliumimme sanoo tästä ilmeestä peräti ihanasti: ”Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä.” 

Tämän sunnuntain aiheena on rakkauden laki. Ken ikinä katsoo Jeesuksen kasvoihin, sieltä näkee rakkauden. Siihen mennessä Jeesus oli rakkauden tähden luopunut kaikesta rikkaudesta siihen määrään saakka, ettei hänellä ollut edes vuodetta, johon iltaisin olisi voinut ojentautua levolle, vaikka juuri hänen kauttaan Jumala oli luonut kaiken rikkauden. Vain Jeesus oli täyttänyt lain viimeiseen kirjaimeen saakka. Tähän huolettomaan omistamattomuuteen Jeesus nyt kutsui  rikasta nuorukaista, jonka omaisuus sittenkin oli vain rahtunen verrattuna Jumalan Pojan rikkauteen. Jeesuksen 12 opetuslasta olivat luopuneet siitä vähästä, mitä he omistivat, lähtiessään seuraamaan häntä. Heille Jeesus lupasi: ”Totisesti: kuka ikinä Jumalan valtakunnan tähden on luopunut kodistaan, vaimostaan tai veljistään, vanhemmistaan tai lapsistaan, hän saa jo tässä ajassa moninkertaisesti takaisin, ja tulevassa maailmassa ikuisen elämän” (Lk 18:29-30). Jumalan valtakunnan tähden! Sen rakkauden tähden, joka on tässä valtakunnassa perustuslakina.

Jos 12 opetuslasta olivat olleet valmiita luopumaan näin paljosta, rikas nuorukainen ei ollut siihen valmis: ”Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.” Me katsomme myös surullisina hänen peräänsä ja kyselemme: miksi Jeesus lupasi pelastuksen Sakkeukselle ja hänen perheelleen, vaikka hän jakeli rakkauden lain mukaan vain puolet omaisuudestaan köyhille eikä hänen tarvinnut luopua talostaan tai omaisistaan, kun nuorukaisen olisi pitänyt luopua kaikesta?

Jeesuksen päivinä tiedettiin, että kameli on suurin eläin. Me kaikki nappeja kiinni ommelleet tähän päivään asti tiedämme, millainen vaiva on pujottaa paksua rihmaa neulansilmän läpi. Totta tosiaan neulansilmä on pienistä pienin. ”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan”, opettaa Jeesus opetuslapsiaan ja lisää: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.” 

Paavali ei lähtenyt pois Jeesuksen seurasta hänet kohdattuaan. Hänelle selvisi kirkkaammin kuin kenties kenellekään muulle ihmiselle tässä maailmassa kautta aikojen, että Jumalan on mahdollista pelastaa ihminen kuin ihminen Poikansa sovintokuoleman tähden riippumatta siitä, kuinka paljosta hän on valmis luopumaan rakkauden tähden tai mitä muuta hän yrittää tehdä pelastaakseen sielunsa. Kun Filipin vanginvartija, hänkin polvillaan vavisten kysyi saman kysymyksen kuin rikas nuorukainen: ”Mitä minun on tehtävä, että pelastuisin?” Hän sai varman vastauksen: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” 

Vanginvartija uskoi ja pelastui. Jumalalle se oli mahdollista. Tämä tie on myös meidän pelastuksemme tie.

Luokaamme vielä silmäys Jeesuksen rakastaviin, lempeihin kasvoihin. Sydämessämme alkaa soida virsi 415: ”…taivumme lempeän katseesi alla...” Emme lähde pois, vaan taivumme pelastumaan uskon kautta ikuiseen elämään.