Avoin kirje Umayya Abu-Hannalle 31.12.2012

Umayya Abu-Hanna,

Kiitos tästä kirjoituksestasi Hesarissa: 

http://www.hs.fi/paivanlehti/sunnuntai/Lottovoitto+j%C3%A4i+lunastamatta/a1356756791315

Pisti todella miettimään, vaikka eihän sen sisältö täysin yllättävää ollut. Toivottavasti juttu tavoittaa monia. Itse pidän äärimmäisen tärkeä, että kuunnellaan niitä tunteita ja kokemuksia, joita rasismin kohdanneilla on ollut, ja että niistä otetaan vaarin. Parannusta on tehtävä, itse kukin. Rasismi on kuin syöpä, joka leviää ja myrkyttää ympäristön. Siksi siihen on vaara sairastua. Itsekin yritän olla hereillä asian suhteen, jatkuvasti. Muutos lähtee omasta sydämestä ja siitä, että on valmis puuttumaan vääryyteen.

Olen kipuillut suuresti sen suhteen, että rasismia on esiintynyt ja esiintyy ns. vahvasti kristillisissä maissa: Suomi, Etelä-Afrikka (Apartheid), USA (Etelävaltiot) jne. Mihin on lähimmäisenrakkaus ja muut korkeat kristilliset ihanteet jääneet? Tuntuu hullulta, että Jeesus ja Paavali nimenomaan taistelivat tasa-arvon puolesta ja sen puolesta, että kaikki saavat uskoa ja kuulua yhteisöön. Omana aikanaan Jeesuksen puheet ja Paavalin kirjoitukset olivat radikaaleja, tulkitsen että ne olivat suoranaisesti rasismia vastaan (tulkittava tietysti sen ajan mittapuulla). Sittemmin on mennyt pahasti pieleen. Uskonnolla ja Raamatulla on perusteltu jopa rasismia. Tämä on saarnattava ja sanottava synniksi. Itse pyrin niin tekemään. Kaikilla on sama oikeus. Tasa-arvon idea paljastuu Paavalin sanoista: "Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi."

Toivon, ettet pahastu näistä kristillisistä esimerkeistä, käytin niitä havainnollistamiseen. Mielestäni on tärkeää, että varsinkin papit ja muut hengelliset johtajat tuomitsevat rasismin ääneen. Emme hyväksy sitä. Se on väärin. Häpeän maatani ja myös useita kristittyjä: Kristuksen esimerkki ei voisi olla kauempana. Siksi tarvitaan taistelua ja opetusta, muuten ei mikään muutu. Haluan uskoa, että muutosta voi tapahtua, vaikkakin hitaasti. Vain sivistymällä ja sillä, että tullaan tietoiseksi kansamme kipupisteista, voi kehitystä tulla. Siksi ääneen sanominen on tärkeää. Kenties toivoa on, edes hippusen.

Iloitsen, että elämänne on helpompaa siellä Hollannissa. Johdatusta varmasti sekin. Samalla muistamme niitä lähimmäisiä, jotka täällä ja muualla joutuvat yhä kärsimään syyttä. Ajatuksemme ja tekomme ovat heidän puolellaan.

Kaikkea hyvää sinne Damiin, taistelkaamme inhimillisen yhteiskunnan puolesta, myös täällä Suomessa! Ehkä se lohduttaa, että moni meistä häpeää ja kammoksuu sitä kohtelua, jota olette saaneet osaksenne.

"Joka väittää olevansa valossa mutta vihaa veljeään, on yhä pimeydessä. Joka rakastaa veljeään, pysyy valossa, eikä hänessä ole mitään, mikä veisi lankeemukseen. Mutta se, joka vihaa veljeään, on pimeydessä. Hän vaeltaa pimeässä eikä tiedä, minne on menossa, sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä."

Armorikasta Uutta vuotta Sinulle ja Rakkaimmillesi toivottaen,

Panu Partanen
kirkkoherra
Toivakka