2.7.2016

Puhe kutsunnoissa 25.8.2011


[Kunnioitetut sotiemme veteraanit], herra N.N., muut kutsuntavieraat ja ikäluokan -95 kutsutut.

Kirkolla ja puolustusvoimilla on paljon yhteistä. Molemmat vannovat hyvien arvojen nimeen: lähimmäistemme, maamme ja terveen uskonnollisuuden nimeen. Molempia pidetään yhteiskunnassa tarpeellisina ja niihin luotetaan. Kun oikea hätä tulee, näitä tahoja tarvitaan.

Puolustusvoimien ja kirkon yksi yhteinen piirre löytyy sanasta kutsuminen. Teidät on tänään asevelvollisina kutsuttu tänne Toivakan seurakuntakodille, jossa annetaan asevelvollisuudesta tietoa, kuullaan teidän toivomuksianne ja tehdään teitä koskevia päätöksiä. Taustalla on puolustusvoimien tarve teidän palveluksillenne. Ilman tätä kutsuntoja ei tarvittaisi. Sama koskee kirkkoa: esimerkiksi papit kutsutaan seurakuntavirkaan. Ilman kutsua ei voi olla pappeja. Vasta kutsuttuna voi hoitaa virkatehtäviä. Täytyy olla tarve ja yhteisön halu – tässä tapauksessa puolustusvoimien tai seurakunnan – jotta palvelukseen voi astua. Teitä tarvitaan.

Kutsumisessa ei ole kyse kiusanteosta, tarkoituksellisesta nuoren elämän vaikeuttamisesta tai pakottamisesta. Kutsunta on kutsu osallistua tavalla tai toisella maamme yhteisen hyvän eteen. Jokaisen panosta tarvitaan, muuten ette olisi täällä. Kutsun täyttäminen on positiivinen velvollisuus, koska siitä hyötyvät kaikki – myös kutsuttu itse. Raamatussa sanotaan: ”Suurin on se, joka palvelee.” Kutsu koskee palvelustehtävää, jonka merkitys on suurempi kuin vain minä itse. Hiljattain kuollut Nelson Mandela on sanonut: ”Se mikä merkitsee elämässä, ei ole vain se fakta, että olemme eläneet. Vaan se, mitä olemme tehneet muiden elämän puolesta, se määrää elämämme merkittävyyden.”

Varusmiesaika voi parhaimmillaan lähentää suhdetta seurakuntaan ja tuonne yläkertaan (katse ylös). Ehkä armeijassa – tietynlaisen äijämeiningin kautta – kirkastuu se, että hengelliset asiat eivät kuulu ainoastaan ikäihmisille. Saatatte huomata, että hengellisyydestä on hyötyä ja se rakentaa elämää. Tiukoissa elämän paikoissa saatetaan olla kuin juoksuhaudan montussa: muualle ei näe, mutta onneksi sentään ylös!

Tähän tarpeeseen puolustusvoimat on vastannut: kukapa ei olisi kuullut sutkautuksia siitä, miten joku piruntorjuntaupseeri (sotilaspappi) on murjaissut hyvän jutun pilke silmäkulmassaan. Myös vertaistuki on tärkeää varusmiespappien kautta. Hartaudet, ehtoolliset, sielunhoitokeskustelut ovat asepalveluksen aikana teidän käytettävissänne. Rippikoulu kannattaa käydä loppuun viimeistään nyt. Myös kotiseurakuntanne tahtoo olla tukenanne palvelusaikana – älkää epäröikö ottaa yhteyttä oman paikkakuntanne pappeihin. Kaikki keskustelut papiston kanssa, kotona tai kasarmilla, ovat täydellisen luottamuksellisia. Mikään asia ole liian vähäpätöinen jos se jää painamaan mieltä. Älä jää yksin!

Kutsu. Palvelu. Isänmaa.

Näillä ajatuksilla toivotan teille onnea ja taivaan Isän siunausta sopivan palveluspaikan löytämiseen ja joulunodotukseen!