[Kunnioitetut
sotiemme veteraanit],
herra N.N., muut kutsuntavieraat ja ikäluokan -95 kutsutut.
Kirkolla
ja puolustusvoimilla on paljon yhteistä. Molemmat vannovat hyvien
arvojen nimeen: lähimmäistemme, maamme ja terveen uskonnollisuuden
nimeen. Molempia pidetään yhteiskunnassa tarpeellisina ja niihin
luotetaan. Kun oikea hätä tulee, näitä tahoja tarvitaan.
Puolustusvoimien
ja kirkon yksi yhteinen piirre löytyy sanasta kutsuminen. Teidät on
tänään asevelvollisina kutsuttu tänne Toivakan seurakuntakodille,
jossa annetaan asevelvollisuudesta tietoa, kuullaan teidän
toivomuksianne ja tehdään teitä koskevia päätöksiä. Taustalla
on puolustusvoimien tarve teidän palveluksillenne. Ilman tätä
kutsuntoja ei tarvittaisi. Sama koskee kirkkoa: esimerkiksi papit
kutsutaan seurakuntavirkaan. Ilman kutsua ei voi olla pappeja. Vasta
kutsuttuna voi hoitaa virkatehtäviä. Täytyy olla tarve ja yhteisön
halu – tässä tapauksessa puolustusvoimien tai seurakunnan –
jotta palvelukseen voi astua. Teitä tarvitaan.
Kutsumisessa
ei ole kyse kiusanteosta, tarkoituksellisesta nuoren elämän
vaikeuttamisesta tai pakottamisesta. Kutsunta on kutsu osallistua
tavalla tai toisella maamme yhteisen hyvän eteen. Jokaisen panosta
tarvitaan, muuten ette olisi täällä. Kutsun täyttäminen on
positiivinen velvollisuus, koska siitä hyötyvät kaikki – myös
kutsuttu itse. Raamatussa sanotaan: ”Suurin on se, joka palvelee.”
Kutsu koskee palvelustehtävää, jonka merkitys on suurempi kuin
vain minä itse. Hiljattain kuollut Nelson Mandela
on sanonut: ”Se mikä
merkitsee elämässä, ei ole vain se fakta, että olemme eläneet.
Vaan se, mitä olemme tehneet muiden elämän puolesta, se määrää
elämämme merkittävyyden.”
Varusmiesaika
voi parhaimmillaan lähentää suhdetta seurakuntaan ja tuonne
yläkertaan (katse ylös). Ehkä armeijassa – tietynlaisen
äijämeiningin kautta – kirkastuu se, että hengelliset asiat
eivät kuulu ainoastaan ikäihmisille. Saatatte huomata, että
hengellisyydestä on hyötyä ja se rakentaa elämää. Tiukoissa
elämän paikoissa saatetaan olla kuin juoksuhaudan montussa: muualle
ei näe, mutta onneksi sentään ylös!
Tähän
tarpeeseen puolustusvoimat on vastannut: kukapa ei olisi kuullut
sutkautuksia siitä, miten joku piruntorjuntaupseeri (sotilaspappi)
on murjaissut hyvän jutun pilke silmäkulmassaan. Myös vertaistuki
on tärkeää varusmiespappien kautta. Hartaudet, ehtoolliset,
sielunhoitokeskustelut ovat asepalveluksen aikana teidän
käytettävissänne. Rippikoulu kannattaa käydä loppuun viimeistään
nyt. Myös kotiseurakuntanne tahtoo olla tukenanne palvelusaikana –
älkää epäröikö ottaa yhteyttä oman paikkakuntanne pappeihin.
Kaikki keskustelut papiston kanssa, kotona tai kasarmilla, ovat
täydellisen luottamuksellisia. Mikään asia ole liian vähäpätöinen
jos se jää painamaan mieltä. Älä jää yksin!
Kutsu.
Palvelu. Isänmaa.
Näillä
ajatuksilla toivotan teille onnea ja taivaan Isän siunausta sopivan
palveluspaikan löytämiseen ja joulunodotukseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti