3.7.2016

Kolme puuta - hartauskirjoitus 17.3.2016


”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer 29:11) 

Kasvoipa kerran korkean mäen päällä kolme puuta, jotka haaveilivat siitä, mitä niistä tulisi isona. ”Minä haluan olla kaunis – oikea aarrearkku!”, sanoi ensimmäinen puu. ”Minäpä haluan purjehtia ulapoilla ja kuljettaa kuninkaita, sanoi toinen puu. Minusta tulee maailman vahvin laiva!” Kolmas pikkupuu sanoi: ”Minusta tulee maailman korkein puu! Kun ihmiset kohottavat katseensa minuun, he näkevät taivaan ja muistavat Jumalan.”

Vuodet kuluivat ja puut kasvoivat suuriksi. Eräänä päivänä mäelle kiipesi kolme puunhakkaajaa. Ensimmäisen puunhakkaajan kirves heilahti, ja ensimmäinen puu kaatui. Toisen puunhakkaajan kirves heilahti ja toinen puu kaatui. Sitten heilahti kolmannen puunhakkaajan kirves, ja kolmaskin puu kaatui.

Ensimmäinen puu ilahtui, kun puunhakkaaja vei sen puusepän verstaaseen. Mutta puuseppä ei tehnytkään aarrearkkua, vaan eläinten ruokakaukalon. Toinen puu oli mielissään, kun puunhakkaaja vei sen veneveistämöön. Mutta tällä kertaa ei veistettykään purjealusta, vaan vaatimaton kalastusvene. Ja kolmannen puun puunhakkaaja pilkkoi paksuiksi lankuiksi ja kasasi ne lautavarastoon.

Kului kauan aikaa. Puut olivat jo melkein unohtaneet haaveensa. Mutta eräänä yönä nuori äiti laski vastasyntyneen vauvansa eläinten kaukaloon ja suuri tähti hopeoi valollaan ensimmäisen puun. Silloin ensimmäinen puu tiesi, että sen sylissä lepäsi maailman suurin aarre.

Paljon myöhemmin astui väsynyt kulkija kalastajaveneeseen ystäviensä kanssa. Pian nousi kova myrsky, ja toinen puu vapisi pelosta. Se tiesi olevansa liian heikko. Matkamies nousi seisomaan, ojensi kätensä ja sanoi: ”Vaikene, ole hiljaa!” Ja silloin tuli tyyntä. Toinen puu käsitti, että se kuljetti taivaan ja maan Kuningasta.

Eräänä perjantaiaamuna kolmas puu havahtui siihen, että se vedettiin esiin lankkupinosta ja kannettiin mäelle. Se kuuli vihaisia huutoja. Se vapisi, kun sotilaat naulasivat siihen miehen käsistä ja jaloista. Se oli julmaa! Kolmas puu tunsi itsensä rumaksi ja runnelluksi.

Mutta sunnuntaiaamuna, kun aurinko nousi ja maa vavahteli kolmannen puun alla, se tajusi, että Jumalan rakkaus oli muuttanut kaiken. Se oli tehnyt ensimmäisestä puusta kauniin. Se oli tehnyt toisesta puusta vahvan. Ja aina kun ihmiset katsoivat kolmatta puuta, he muistivat Jumalan. Se oli paljon enemmän kuin maailman korkeimpana puuna oleminen.

-Amerikkalainen kansantarina-