Hartaus perinnemarssijoille 17.6.2006

Psalmi 103:1-2

”Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, ylistä hänen pyhää nimeään. Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.”

Tänään tulee päivälleen kuluneeksi 65-vuotta siitä, kun vesantolaiset miehet lähtivät marssimaan kohti jatkosotaa. Näiltä jalansijoilta, juuri tämän kirkon portailta, he lähtivät kohtaamaan pelottavaa ja täysin ylivertaiselta tuntuvaa vastustajaa. Pelko, epätietoisuus ja haikeus olivat varmasti monella tunteista päällimmäisenä. Tilanne vaikutti toivottamalta. Turhia sanoja tuskin lausuttiin. Vaikeneminen oli kultaa. Mutta tässäkin hiljaisuudessa monen Vesantolaisen miehen syvältä kumpusi varmasti tämä äänetön rukous: ”Herra, anna minun säilyä tästä sodasta hengistä. Anna minun vielä kerran nähdä perheeni ja ystäväni. Varjele ja siunaa minua ja maatamme.”

Tänään kunnioitamme näiden miesten muistoa marssimalla heidän jalanjäljissään Rautalammille. Kunnioitamme sitä, että he eivät väistäneet vastuutaan, vaan tekivät sen mitä piti. He olivat nöyriä Herran ja kansansa palvelijoita, jotka tekivät vain sen, jonka olivat velvollisia tekemään. He ottivat ristinsä ja kantoivat sitä nöyrästi, mutta ylpeydellä. Tätä emme halua unohtaa. Tätä perintöä haluamme vaalia. Tästä haluamme kertoa lapsillemme. Jotta heidän uhrauksensa ei unohtuisi, jotta sama ei toistuisi, jotta kiitos ja kunnioitus säilyisivät kansakuntamme huulilla.

Tänään on vakava ja arvokas päivä. Muistamme jokaisella marssiaskeleella niitä ainutkertaisia uhreja, joita niin monet maamme sotilaat antoivat – he antoivat oman henkensä. Emme unohda heidän ja heidän omaistensa kärsimystä. Emme unohda, mitä he tekivät meille ja vapautemme puolesta. Kunnioitamme heidän muistoaan. Tahdomme rukoilla heidän ja heidän omaistemme.

Tänään on aihetta kiitokseen. Kiitämme Luojaa, että voimme marssia vapaassa maassa ja niin kauniin ja puhtaan luonnon keskellä. Kiitämme, että Herra on ollut uskollinen meille ajasta aikaan, sukupolvesta toiseen. Kiitämme vauraudestamme ja hyvinvoinnistamme. Kiitämme hyvistä elämämme päivistä. Kiitämme myös niistä vaikeista päivistä, jotka ovat kasvattaneet luonnettamme ja lisänneet sisukkuuttamme. Herraa tahdomme kiittää. Häntä kiitämme niin yksilöinä kuin kansana. Häntä kiitämme elävien ja kuolleiden veljiemme kanssa näin sanoen: Ylistä Herraa, minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.”

Rukoilemme:

Herra kiitos tästä päivästä. Kiitos, että saamme yhdessä kunnioittaa isiemme, veljiemme ja sukulaistemme sotaanlähtöä. Älä anna meidän koskaan unohtaa, mitä he tekivät ja minkä hinnan he maksoivat. Auta meitä hoitamaan jäljellä olevat veljemme kunniakkaasti maan poveen. Tuo huulillemme ne sanat, joilla voimme kertoa tätä kuolematonta tarinaa myös jälkipolvillemme. Opeta meitä myös tänään kysymään tahtoasi ja toimimaan elämässämme oikein. Anna meille voima tehdä niitä tekoja, joita olemme velvoitettuja tekemään. Auta meitä kantamaan oma ristimme nöyrästi. Ja äläkä koskaan salli meidän unohtaa Sinua ja sinun hyvyyttäsi. Kiitos kun kuulet meitä sinun Poikasi tähden. 

”Siunatkoon matkanne ja askeleenne Kaikkivaltias Jumala: Isä ja Poika ja Pyhä Henki.” Hän lähettäköön enkelinsä varjelemaan teitä. Aamen.