8.8.2016

Saarna 9. sunnuntai helluntaista 10.8.2014


Matt. 7:13-14
Jeesus sanoo: »Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!» 

Onhan se kieltämättä mukavaa posotella Toivakasta Jyväskylään, kun saa enimmäkseen ajella satasta hyvää moottoritietä. Tie on lavea ja hyvä – varsinkin kun uusi päällyste kohta valmistuu. Matka taittuu rivakasti. Ahtaat portit ovat vähissä – mitä nyt vähän joutuu Kanavuoressa hidastamaan. Vauhdinhurman jälkeen on vaikea tottua vaikka 50 kilometrin rajoitukseen. Aina olisi mukavampaa olla perillä nopeammin! 

”Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen.”

Hetkinen. Mielikuvat modernin maailman moottoriteistä eivät näytä sopivan Vapahtajamme pirtaan. Miksi juuri lavea tie ja avara portti vievät kadotukseen? Miksi kaita tie ja ahdas portti pelastukseen? Eikö asian luulisi olevan päinvastoin? Sitä näet olettaisi – noin maalaisjärjellä – että taivaaseen vievä tie olisi lavea ja portit avarat. Taivaiden moottoritie – se kuulostaisi paremmalta kuin ”kapea tie, jonka vain harvat löytävät.” Mukavampihan se olisi rientää Herran riemujuhlaan nelikaistaista moottoritietä kuin vaivalloista kinttupolkua!

Elämä on tie. Sillä on lähtöpiste ja määränpää. Yksinkertaisimmillaan on olemassa vain kaksi tietä: oikea ja väärä. Totuus ja harha. Pelastuksen tie. Kadotuksen tie.

Jeesus vie meidät tämän valinnan eteen. Hän kysyy: lähdemmekö lavealle tielle ja läpi portin avaran? Vai kuljemmeko kapeaa tietä ja läpi portin ahtaan? 

Lavea tie.

Tälle tielle ihminen luonnostaan pyrkii. Lavealla tiellä on ruuhkaa. Sitä kulkiessa elämänmatka on helppoa. Lavealla tiellä ei ole liikaa ahdistavia määräyksiä. Vapaus ja vauhdinhurma on ihanaa! Aatteilla ja uskomuksilla ei ole niin väliä – kukin uskokoon miten haluaa! Lähimmäisen tarpeet voi ohittaa kuin moottoritiellä: hurjastelemalla tuhatta ja sataa. Kun ylämäkiä ja esteitä tulee, on helppo kääntyä entistä helpommalle tielle. Peiliin ei katsota, eikä omia toimia tarkastella Jumalan sanan valossa. 

Avara portti. 

Jos suinkin mahdollista, emme kulje ahtaasta raosta vaan väljemmästä. Jos olisimme eläneet Jeesuksen aikaan, olisimme valinneet avaran portin kaupunkiin saapuessamme. Silloin kamelit ja tavarat olisivat sujahtaneet helposti suuresta portista. Mistään ei olisi tarvinnut luopua. Samoin toimimme nyt. Raahaamme tavaraa ja menemme sieltä, missä on vähiten vastustusta. Kumma kyllä, meidän on myös helpompi kantaa mukanamme henkisiä lasteja kuin luopua niistä. Anteeksiantamattomuus, viha ja ennakkoluulot ovat monen päivittäiset matkakumppanit. Ei mennä ahtaasta portista, jonka eteen nämä taakat pitäisi jättää. Kivuton tie houkuttaa, jossa ei tarvitse mistään luopua eikä ihmisenä kypsyä. 

Hyvä kristitty! Laveat tiet ja avarat portit ovat tämän maailman suosiossa. Älä siis ihmettele, jos itsekin ajoittain sinne haikailet. Helppous ja nopeus ovat tässä maailmanajassa kaiken A ja O. Sen sijaan harvempi tuntuu olevan kiinnostunut siitä, onko kuljettu tie oikea. Syntisyytemme tähden olemme sokeita Jumalan tahdolle. Monelle lavean tien kulkijalle muita vaihtoehtoja ei edes ole. Ilman Jumalan sanaa posotellaan helposti väärään suuntaan. Luullaan, että ollaan oikealla tiellä, vaikkei ollakaan. Tästä ajattelusta varoitetaan Sananlaskuissa: ”Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie” (14:12). Pelkästään inhimillisistä lähtökohdista katsottuna taivastielle ei ole luvassa ruuhkaa: ”Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”

Kapea tie.

Kuvitellaanpa kapea ja hankala tie. Kulkeminen vaatii tarkkaavaisuutta: täytyy olla varuillaan. Matkanteko on vaivalloista, vaatii ponnistelua. Samoja ominaisuuksia kysytään jokaiselta Jeesuksen omalta. Heidän tulisi kulkea elämässään ikään kuin kapealla tiellä: alati valppaana ja tarmokkaasti eteenpäin ponnistellen. Huolehtiminen ei saa kuitenkaan rajoittua vain omaan itseensä. Kaveria ei voi ohittaa eikä tuupata kapealla polulla. Juuri ennen kertomusta kahdesta tiestä Jeesus ottaa esille kultaisen säännön: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat” (7:12). Lain painavimmat käskyt koskevat lähimmäisenrakkautta. Kapean tien kulkija ottaa huomioon tämän periaatteen.

Ahdas portti.

Kristitylle ahdas portti symboloi luopumista. Turhat materiat ja henkiset painolastit on jätettävä sen eteen. Itsekkyys ja omavoimaisuus saavat lähteä. Syyllisyys ja katkeruus eivät mahdu tästä portista. Menneisyyden kahleiden on pudottava. Jumalan käskyt eivät tunnu ahdistavilta, ne suojelevat elämää. Eräällä tapaa kristityn tulee uskaltaa luopua myös omasta tahdostaan. Vain luopumisen kautta voi uudistua ja Jumala antaa uutta. Lopulta jäljellä jää se, mikä on tarpeellista. Avoin ihminen, joka ei voi salata Jumalalta mitään. Ahdas portti – se on ihmisen kokoinen portti. Se on Jeesuksen ristin muotoinen: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani” (Joh 14:6).

Ahtaan portin ja kapean tien kulkeminen on pitkä matka. Se on  kristityn tie. Jumalan tahdon seuraaminen vaatii paljon. Maailma tarjoaa helppoutta, rakkauden lain täyttäminen vie sen sijaan ponnistelujen tielle. Jeesus sanoo: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen” (Mt 5:48). Vaikka tiedämme, että Jeesuksen vaatimus on mahdoton, emme silti saisi sitä äkkiseltään torjua. Yritämme parhaamme – Jumalan armon avulla. Ihmisinä ihmisille. Kristus meissä. Tiedämme, ettei mikään haaste voi koskaan olla suurempi kuin se Jumalan voima, joka on kaiken takana. Sen avulla ihmeitä tapahtuu. Siksi rukoilemme päivittäin: ”Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi” (Ps 25:4).